Vastauksia -tarinani ensimmäinen osa

Ensiksi hyvää iltaa kaikille

Ajattelin vastaukseni tarinana kirjoittaa ja aluksi pahoittelen kun vastaukset viipy ja viipy. Eilen illalla olin jo hyvässä vauhdissa mutta kesken kirjoituksiani kävi niin että yhteys meni poikki ja eikä tullut enään myöhäisehtoolla kuntoon. Kiitoksia niin runsaasti sain kysymyksiä että useampana päivänä pääsen tarinoimaan tämän tiimoilta.

Ja tarina voi alkaa..
Näin kevään kynnyksellä tykkään pöydälle tulppaaneita asetella, aaltomaljakkoon asettuvat tulppaanit mielestäni parhaiten,  joskus meillä on kukkakorikin koristeena ollut. Lempivärejäkin on monia tummanpunaisesta keltaiseen ja valkoisetkin ovat aivan ihania.

 
Mitä silmiini tulee niin voin kertoa että silmieni väri on ruskeankukertavanvihreeseentaittuvankirjavat. Illan hämärtyessä lähes ruskeat. Monet luulevat silmiäni ruskeiksi.

 
 Meillä ei ole eläimiä eikä eläintarhaa, lapsuudessa oli koiria ja kissoja. Syy miksi ei meillä ole eläimiä niin ettei oikein minnekään pääse lemmikkien kanssa ja niille tarvitsisi aina hommata hoitaja tai laittaa jonnekin lemmikkihotelliin.. Pidämme kyllä monistakin eläimistä. Olemme suunnitelleet usein että ottaisimme rotukissan, koiran ja on se hevonenkin mielessä käynyt monesti, varsinkin tyttärellä. Joku tuttava voisi tietysti käydä ruokkimassa mutta ei se ole eläimillekään oikein jos isäntäväki on poissa..Nyt on ollut kyllä sellainen hiljainen kausi ja ollaan oltu vähemmän reissussa. Akvaario olisi ehkä se helpoin valinta mutta hoitaa sitäkin pitäisi jos olisimme poissa. Meillä kun on sukulaisiin matkaa jonniin verran niin heitäkin pitänee käydä moikkaamassa ja tietysti toisinkin päin. Kotosalla ei olla kuitenkaan tarpeeksi. Jos eläimiä ottaa niin nekin vaativat kovasti seurustelua, ainakin useammat lajit.

 
Niin missäs päin sitä asutaan..no sen verran raotan että..Kuopiosta pohjoiseen kaartaen yhdestä haarasta toiseen jonniin verran ja sitten vielä muutama kymmenen kilometriä itään ja sitten ollaan melkein pihassa kun ollaan jo postilaatikolla. Sitten vielä pihatietä pitkin etelään päin vajaa parisataa metriä ja ollaan kotiovella.  Asutaan niin pienellä paikkakunnalla etten tässä vaiheessa tee tarkempaa määritelmää. Täällä sanat lentävät niin nopiaan tahtiin että jos ei ole vielä julkkis niin kohta olis...pysyköön vielä toistaiseksi ainakin salaisuutena. Kyllähän se niin on kun joskus pienelle paikkakunnalle muuttaa jostain muualtapäin Suomea niin kyläläiset ovat entistä uteliaimpia. Etunimenikin Armi on sen verran harvinainen ettei ihan joka oksalla istu. Onhan niitä etuniminä paljon harvinaisempiakin nimiä kuin minulla on, mutta erotun kuiteskin massasta. Meidän pienessä maalaiskunnassa minun tietääkseni ei ole yhtään kunnassa asuvaa Armia mutta töissä täällä käy yksi kaima mutta hän asuu naapuri paikkakunnalla.

 
Sinkkuvuodet päättyivät silloin kun löysin prinssini ja itseni tanssilattialta vuoden -89 loppukesästä.
Olisikohan tässä jo hiukan paljastusta ja jatkan tarinointia toisella kertaa lisää..Musiikiksi valitsi meille, minulle ja miehelleni alkuvuosiemme tärkeäksi tulleen kappaleen. Meillä oli vuoden verran pitkämatka toistemme luokse..Siksi "Älä unohda minua" muotoutui niin tärkeäksi.

Kauniita unia! Jatkuu huomenna..