perjantai 28. kesäkuuta 2013

Hellettä, ukkosia ja salamia..

Hei!
Täällä yökyöpeli  mikä tässä näpyttelee. Tänään oli ukkosta ja salamia ihan kunnolla. Vettäkin saatiin roimasti ja maa kastui mukavasti. Kyllä sitä kädet ristii kun selvii ukonilmasta vahingoimattomana. Hellettäkin on piisannut, onneksi on kivitalo ja pääsee kellariin välillä kuumuutta pakoon (+30 astetta oli tänään varjossa siis ulkona ei kellarissa). Tänään tosin ukkonen viilensi ja enään vajaa +20 ulkomittarissa.


Tässä muutama vuosi sitten salama löi ilmeisesti kuuseen ja se katkesi sähkölangalle, onneksi ei syttynyt palamaan. Räsähti silloin sen verran kovaa että epäiltiin näin, voihan se olla että kova ukkosmyrskykin katkaisi puun?! Mies otti kuvan siitä "muistoksi" mikä näkyy postauksessakin. Soitettiin silloin heti sähkölaitokselle ja sanoivat laittavansa miehen hoitamaan homman, kesti melkein pari viikkoa ennen kuin puu oli hoidettu pois sähkölangalta. Mies oli taitava ja nopea mutta ei vaan ennättänyt nopeammin paikalle, oli hommia kuulema niin paljon. Onneksi sentään selvittiin vaarallisesta tilanteesta pelkällä säikähdyksellä, jännitystä toki ilmassa pari viikkoa että lanka kestää puun painon. 

Muutama tietokoneen ukkonen on hajoittanut muutaman vuoden sisään sekä muita tietokoneeseen liitettyjä laitteita on hajonnut. Täällä vaikka meillä on ukkosenjohdattimet niin jotenkin jysähtää aina kunnolla ja ukonilmat ovat kovempia mihin olemme entisissä osoitteissa tottuneet. Yhtenä vuonna sain sähköiskun ja sydän tytkytti vielä pitkään sillä olin tietokoneella ja hiirikäsi kiinni hiiressä ja silloin jysähti ilman että edes jyrinällä olisi varoittanut. Silloin hajosi kovalevy mutta onneksi selvisin ehjinnahoin, enkeleitä mukanani.

Nyt alkoi hiukan jo väsyttämään, vaikka tossa illansuussa nukuin parintunnin päikkärit kun ukkosenilma alkoi nukuttamaan siksi tämä maatemenokin on viivästynyt. Aamulla pitäisi jaksaa nousta seiskalta että pakkokin olisi pää pistää kiinni tyynyyn. Kauniita unia itselleni ja muille!

-Armida-


ps. Mikähän päivä kertoisin tyttären rippijuhlista. Ne videoitiin ja jos sieltä löytyisi muutama kuvakin niistä ja semmoisia mistä ei tytärtä tunnistaisi kovin selvästi sillä semmoisen hän saattaa antaa julkaista. Pitänee sitten kysyä lupa. Postauskin on saanut odottaa itseään kun kuvat ovat vielä videokamerassa. Itsekään ei ole vielä ennätetty katsoa koko filmiä. Pitäisi saada poimittua yksittäisiä kuvia liikkuvien kuvien seasta ja kun mies meillä hoitaa elektroniikka jutut niin ssitten kun hän ennättää niin..Itse sentään tietokoneesta jotain tiedän mutta löytyy paljon aukkoja sivistyksestä siinäkin. Muutakin on tapahtumassa sillä minusta tulee pian viidennen kerran isotäti.

lauantai 22. kesäkuuta 2013

Juhannuksen taikaa...

Juhannusyötä kaikille!
Itikoita löytyy omaksi tarpeeksi, huomattiin ainakin kun lettuja paistettiin. Uudet perunatkin löytyivät pussista, hiukan tyyriitä mutta niin makoisia, olipa niitä mukava maistella muiden juhannushöysteiden kanssa. Grillaillen päivänateriat valmistuivat ja olihan se koivuntuoksuinen puilla lämmitetty sauna yksi illan kohokohdista. Kiva oli kun ei satanut. Kokkoa ei tänä vuonna laitettu mutta ehkä ensi vuonna taas. Ihailimme kyllä yhtä muuta kokkoa tänään mikä näkyy meiltä hiukan pohjoiseen mentäessä..Kukkaloistoa ulkonta löytyy sillä niittykukkia löytynee...
varmaan se seittemän er heinää ja enemmänkin meidän tontilta. Juhannuskukat vaan alkavat lakastumaan, muistelisin että aika monena vuonna ne ehtivät juuri ja juuri juhannuksena puhjeta kukkaloistoon näille leveysasteille. Lipunkin sai taas pistää yöksi salkoon, tosin piti se hinata salkoon jo klo 18.00. Kaunista sitä katsella työhuoneen ikkunasta.

Kiva kuunnella juhannusyönradiota mutta piahkoin menen varmaan nukkumaan muut ovat menneet jo, luulen niin. Ainakin ovat yläkerrassa, tenavat huoneissaan ja mies makkarissa vai liekö olkkarissa.
Superkuuta ei ole näkynyt, sen verran taivas on pilvessä vaikka aurinko tänään paistoikin ja juurikaan ei pilviä näkynyt mutta harmikseni pilviä on jostain vaeltanut nyt myöhäisillalla superkuuni eteen. 

Kyllä on kaunis tuo Juhannusruusu, siinä silmä lepää kun sitä katselee..

No enpä malta tarinoida enempää nyt, mutta asiaa löytyy kyllä myöhemmin perhejuhlista joita vietimme viime viikonloppuna oikein kaksin kappalein. Kerron sitten enempi jahka ennätän.
Nyt menen nukkumaan vaikka on yötön yö kun on juhannusyö. 
" Nauti uusia perunoita ja voita, mansikoita ja makkaroita. Tee saunaan tuore vasta, varpaat veteen kasta. Hakkaa liiteriin halkoja, oio nurmikolla jalkoja. Ihastele poutapilviä, siristele auringossa silmiä. Haista kesän tuoksut, unohda turhat juoksut. Muista paljon lekotella, laiturilla elämää hekotella. Mieti kivoja juttuja, tapaa ystäviä ja tuttuja. Älä murehdi ötököitä, vietä rauhallisia kesäöitä."

Ihanan levollista unta ja ihanan ihanaista juhannusta ihan kaikille jotka blogiini eksyvät!
-Armida-





keskiviikko 5. kesäkuuta 2013

Kissanpäivät

Hei!
Kyllä kissat tykkäävät kun on hellettä, tänään naapurin kissakin kävi kellimässä ja siitä en kyllä tykkää kun pikkulintuja jahtaa mutta ne on niitä kissamaisia juttuja. Tämä kuva ei ole naapurin kissasta vaan se selviää tarinan lopussa kuka kissa on asialla.

Mies tuolla alkoi ajamaan nurmikkoa ja sanoi sitten hyppäävänsä suihkuun. Tota piha-aluetta on sen verran paljon että joutuu kuumaan aikaan joskus leikkurilla päästelemään.

No eipä tässä sen kummempaa. Tytär soitteli äsken leiriltä ja ihan kuulema on hyvin mennyt.

Päivää paistatellen ja hiukan areenaa ja kotihommia niistä tämä ilta on tehty.

-Armida- 

ps. Kuvassa yhden ystäväperheen  kissa lempipaikassaan. Monta kertaa on häntä on kielletty istumassa siinä mutta se tykkää edelleen istua isäntäväen auton nokkapellillä, tämä kissa nimeltään Miina Karvinen. Kuvan otti Tiina S

 

Hikisiä kilometrejä

Hyvää yötä!

Tulimme muutama tunti sitten päivän reissusta. Olipa "hikisiä" kilometrejä sillä vietiin meidän Sandra leirille samanhenkisten kavereiden "luo". Kyllä oli kuuma keli. Niinhän sitä sanotaan ettei lämmin luita riko mutta mielestäni liika on liikaa.
Jonkin verran vajaa 800 kilsaa tuli meidän Volswagenin mittariin, ei maltettu jäädä yöksi vaikkakin käytiin äitiäni samalla moikkaamassa. On siinä pirteä nainen ikäisekseen, heittää 10 kilsan lenkkejä melkein joka päivä ja ikää on pian 80 vuotta. Olisipa itsekin noin pirteä hänen ikäisenään. Ajateltiin käydä uudemman kerran tänä kesänä hänen luonaan ja sitten myös yövymme, niin sovittiin. Nyt oli työkiireitä niin ei ennätetty kun oli ainoastaan tämä päivä vapaata. Oli rauhallista ajaa joitakin karavaanereita eksyi tielle sekä rekkoja mutta muuten oli rauhallista.

Kyllähän se Höyhensaari taitanee odottaa jo kun aamulla on herätty kovin aikaisin, kukonlaulun aikaan. Aamulla voidaan aloittaa työt hiukan myöhemmin.

Taisi tänää olla lähes 27 astetta lämmintä. Eilen radiosta kuulin että olisi ollut asfalttitien lämpötila 47 astetta, hiki siinä tulee asfalttimiesten.

Nyt höyheneiden laskuun lakanoiden väliin siis hyvää yötä nukkukaa hyvin.
-Armida-


sunnuntai 2. kesäkuuta 2013

Pieni sähköinen keittiöihme..

Hei!

Tänään täyttäisi Väinöpappani vuosia jos eläisi, taitaisi tulla huikeat 110 vuotta. Harvoin sitä ihan niin kauan eletään. Mun miehen isopappa eli kyllä liki 103 vuotiaaksi. Sano et olis kyllä satanen riittänyt, se oli kuulema tavoite. Jätki ja jalat toimivat loppuun saakka ja oli muutenkin todella terve, oikea teräsvaari.

Edellisviikolla perjantaina tein heräte ostoksen. Käytiin ensiksi katsastamassa auto ja sitten hiukan shoppailemaan ja syötiinkin pikkasen. Tämmöinen sähköinen haudutuskattila pyysi päästä mukaan kotiin ja pääsihän se. Vielä en ole kokeillut mutta puuro ainakin tuolla onnistuisi. On se vaan kummallista ettei minkäänlaista ruokaohjekirjasta mukana ollut, jonkinlaiset käyttöohjeet kyllä. Eipä kattila kauheasti maksanutkaan vaan parikymppiä ainoastaan. Onko kellään tällaista? Mitä olette valmistaneet? Patoja varmaan ainakin? Kuinkahan täyteen sen voi laittaa? Painekattila mulla on joskus ollut mutta tälläistä ei, tosin painekattilan myin aikapäiviä sitten kun lähdin Eurooppaa kiertämään kauan sitten joten sitä minulla ei ole enää. Ruokaohjeitakin tähän masinaan nyt kaipaisin. Tämä on 3.5 litranen lasisella kannella ja ovaalinmuotoinen.

Kierreltiin kaupungin kauppoja mieheni Jalmarin kanssa ja tarttui sieltä muutakin mutta pienempää tarpeellista tavaraa. Kyllä oli illalla jalat kipeenä kun kotiin saavuttiin.

Olisin ostanut itselleni juhlamekon kun tarvitsisin uuden tässä kuussa kun kaikki juhlavaatteet tahtovat olla liian suuria nykyään, reilu kymmenen kilon painonpudotus vaikuttaa aikalailla vaatteiden sopivuuteen. Jos en löydä yhtään mitään niin yhdestä jakkupuvustani voisin saada sopivan kun pikkasen kaventaisin ja se on sen mallinen muutenkin että pienellä vaivalla selviäisin. Nykyään kaikki vaatteet ovat ilmeisesti menneet verkkokauppoihin kun juhlatamineita en löytänyt ja oikein en uskalla tilatakaan kun ja jos joutuu lähettämään takaisin niin alkaa olla hiukkasen kiirus. Luulin ehdottomasti että löytäisin elävästä kaupasta sopivan. Arkivaatteita on vaikka kuinka paljon tarjolla vaatekaupoissa, mutta olen ollut aina semmoinen tälläytyjä että juhliin haluan pistää parasta ja mahdollisemman kaunista. On se vaan miehillä helppoa kun on muutama puku, solmio ja kauluspaita kaapissa niin niillä pärjää. Kukaan ei muista että tuohan asu oli viimeksikin juhlissa, heh. Hiusasiat ja sun muut sujuvat heillä mutkattomasti. Meidän naisten tarvitsee ehostaa, käydä kampaajalla jne.

Niin ne tyttären rippijuhlat lähenee..ja siskontytön myös. Niistä sitten enempi myöhemmin. Olen ulkoistanut juhlat niin ei tarvitse itse keittiössä häärätä. Ne ovat olleet mielessä viimepäivinä.

Tällaista tänään ehkä huomenna jotain? Tai loppuviikosta. Katsotaan! Hiljenen taas tältä illalta ja palaan astialle kun ennätän.

-Armida-

ps. Loppuun vielä vähän musiikkia ja tälläkertaa soi Isoisän olkihattu.






lauantai 1. kesäkuuta 2013

Se on sitten virallisesti kesä




Kesätervehdys
 On taas ollut helteinen päivä ja pyykit ovat hulmunneet tuulessa. Hiukan ollaan herkuteltu kääretortulla, pannarilla- piti kyllä lettuja paistaa mutta puhelin soi niin tiiviisti etten ennättänyt ja karkkipäiväkin unohtui mutta säästyvätpä hampaat;D Tätit halusivat tietää koulukuulumisia ja muutamaan muuhunkin puheluun vastasin ja kun ollaan kovia höpisemään niin niistä tahtoo tulla maratonipuheluita.

Tänä vuonna ei ollut suvussa lakkiaisia eikä kukaan valmistunut ammattiinkaan,  mutta ensi vuonna pitäisi siskon pojan ylioppilaaksi päästä.  

Koulumaailma on joskus julma monellakin tapaa ja niinhän se tämän päivän maailma yleensäkin tahtoo olla.
Todistuksia on jaettu tänään kouluissa ja näin meilläkin.
Meitin kunnassa vaan on niin ettei useinkaan kokeiden arvosanat merkkaa mitään vaan liian usein muilla avuilla "pärjätään". Jälleen kerran tyttäreni kokeiden arvosanat olivat oikein hyviä (10-8 väliltä kaikki) mutta numerot todistukseen eivät löytäneet tietään semmoisina kun pitäisi vaan muuttuivat matkalla numeron ja jotkut kaksikin alemmaksi, eikä vahingossakaan yläkanttiin niinkuin muilla ja rutkasti. Kyllähän semmoinen harmittaa ketä vain ja kun otetaan huomioon että tunnillakin ollaan mukana ja tehtävät tehdään, muistetaan kirjat ottaa kouluun, kuunnellaan kiltisti tunnilla ja ei häiriköidä jne ja sitä hyvää kohteliasta käytöstä ei kuitenkaan juurikaan palkita. Täällä saa käyttäytyä miten vain ja kymppejä jaetaan todistukseen jos on "tiettyjen perheiden" tenava vaikka käyttäytyisi kuinka huonosti tahansa. Todella  monelle oppilaalle auliisti jaetaan jopa seiskoilla kymppejä että näin täällä tuppukylässä. Kerronpa tässä vielä yhden tosi tarinan että yksi tyttö Verna ja hänen kaverinsa Hilma, toinen sai todistukseensa 8 kymppiä ja toinen 10 ja ei minkäänlaista tuntiosaamista. Molempien vanhemmat ovat näkyvästi mukana kunnan elämässä niin ei tarvitse kun seiska saada niin kympit lankee. Voi kuulostaa hiukan katkeralta mutta en pidä epäoikeudenmukaisuudesta, en sallisi sitä omankaan lapsen kohdalla jos samalla tavalla annettaisiin numerot.

No tytär lähtee syksyllä ysille ja lähtee viimeinen vuosi käyntiin ja pääsee sen jälkeen vaihtamaan onneksi koulua niin sitten katsotaan että muuttuuko numerot oikeaan ansaittuun suuntaan. Ei ole kiva kun yritetään lannistaa muttei onnistuta sillä me kotonta tsempataan tytärtä ja hänen itsetuntoaan. Me vanhempinakin varmaan paremmin pystytään sanomaan että minkälaisia numeroita pitäisi kasin-kympin koenumeroilla tulla niin miksei opettajat halua, muutamia opettajia lukuuottamatta mutta näillä onkin korkeempi moraali. Samaa  ihmettelivät tänään siskotkin että "jo on kummallista" .Joku voi ajatella että me vaaditaan kymppejä mutta ei ollenkaan mitä sitten sen jälkeen enään voi parantaa. Ei liian helpolla saa numeroita antaa, ei todellakaan. Tuttava, kaveripiirissämme on opettajia ja he pyörittävät vaan päätään ja sanovat ettei heillä koulussa näin mene. Vanhemmat joskus yrittää vaikuttaa ja antavat lahjoja ja soittelevat perään mutta jos ei ole perusteita niin ei pyritä antamaan liian korkeita arvosanoja.

Meillä kotona on semmoinen tyyli tullut vuosien varrella että edellisenä iltana kirjoitetaan itse arvosanat kokeiden perusteella muistiin ja viereen laitetaan mitä opettajat mahdollisesti antavat niin ei tyttö pety sillä tavalla. Sitten vertaillaan kuinka monen numeron kohdalla arviomme on osunut oikeaan. 

Ollaan kysytty syytä moiseen arvosteluun ja ollaan saatu  vastauksia "..että katsotaan ensi vuonna sitten ja kyllä Sandra on aktiivinen tunnilla ja tekee tehtävät, käyttäytyy hyvin, ei kiusaa ketään" jne. Jonain vuonna on saatu vastaukseksi kun ei ole riittävän sosiaalinen ja ei ole kovin suosittu (muutama kaveri) ja kerran sanottiin että on kuulema liian kiltti ja pitäisi kai olla suunapäänä kertomassa kuulumisiaan. Kai sitä pitäisi kehua erinomaisuuttaan ja niin todella moni tekee mutta semmoinen ei vaan sovi joka luonteelle vaikka kehumista olisikin..Eihän se ole kivaa kuunnella kun luokassa kehuskellaan kympeillä  tai reilusti yläkanttiin saaduilla muilla numeroilla, mitkä on saatu mm. sen vuoksi että perhe tunnetaan hyvin monen vuoden takaa, tai ollaan sukulaisia jne. Mitä sitten kun lähdetään muualle opiskelemaan ja ei enään saadakaan lähes ilman työtä numeroita, kyllä heille tulee vielä karvas pettymys. 

Paras kaverikin "Ellu"ihmettelee ja sanoo "että sähän saat niin hyviä koenumeroita että miten tuo voi olla mahdollista?" Ellu on saanut useita numeroita yläkanttiin ja  hänen äitinsä on opettaja  opettaa muualla ja jotkut opettajat ovat ystäviä-ammatihan usein yhdistää. 

Yksi syy voisi olla vielä se että ollaan muualta tänne muutettu vajaa kymmenen vuotta sitten. Jos on pokkaa niin tietysti voi opettaja arvostella omalla tavallaan mutta jonkinlainen moraali kai pitäisi olla. Joskus rehtoriltakin asiaa kysytty ja hänen vastaus on ollut että opettajilla on vapaat kädet, suunnittelevat itse tuntinsa ja päättävät kuinka toimivat.
Asialle ei voi nyt tänään mitään mutta kyllä siihen jonkinlaisia keinoja on olemassa kuitenkin. 

Voikaa hyvin ja mukavaa kesälomaa kaikille!
Palataan taas astialle ja minä vaikenen kun muuri ja lähden nukkumatin kanssa lampaita laskemaan. Siis hyvää yötä!
-Armida-