Päivät kuin unta vaan niinhän laulussakin sanotaan.... Postaukseni sisältävät sekalaista sillisalaattia maan ja taivaan väliltä! Olkaapa kuulolla saatanpa joskus jopa yllättääkin!
Kalevalanpäivää vietellään ja viimeinen tunti helmikuusta menossa (-13) Tasan 15 vuotta sitten pääsin nuorimmaisen kanssa synnytyssairaalasta kotiin. Lippu liehui..ja kovasti oli pakkasta ja nyt ainoastaan pari astetta. Luntakin on tuprutellut tänään ja kuu-ukkokaan ei ole loistanut, nyt sitten tulee kuuton yö.
Oikein arvasin en sitten ehtinyt tänään suursiivousta jatkamaan vaan ihan pienet ja pakolliset kotihommat ennätin tehdä. Oli kaikkea muuta tarjolla. Huomenna aamusta on palaveri ja sitten iltapäivällä lähtö kaupunkiin ostoksille ja muilla asioilla käymään. Santeri jää kaupunkiin viikonlopuksi ja Sandra on meidän "vanhusten" ilona.
Tänään kun luin hetken yhtä ihanaista blogia missä on kauniit pelargoniat(2) ihananaisen punaisen talon ikkunalla ja siitä tuli heti mieleen yksi kappale jonka haluan teidän iloksi laittaa tänne. Olkaapa hyvä ja huomenna taas virtuaalisesti olen luonanne jos suinkin kerkeän. Ihanaista viikonlopun odotusta kaikille teille jotka tänne "luokseni" eksyvät.
Tämän vanhahkon kappaleen myötä toivottelen hyvää yötä!
On meitä hemmoiteltu näillä kuutamoilla, jo kolmas peräkkäinen kuutamoyö.
Tänään on oltu ahkeria niin kotona kuin myöskin muualla elikä töitä tein, töitä tein. Kevätsiivouskärpänen iski taas ja aloitin kellarikerroksen siivouksella ja saunan puoli kiiltää taas ja pesuhuoneen toistaiseksi valkoisesta kaakeliseinästä melkein kuvansa näkee. Suunnitteilla olisi kaakelien maalaus niin sillä tavalla saisi uutta ilmettä ainakin vähäksi aikaa ja jos maalattaisiin lähes samalla sävyllä mikä lattiakin on niin tilasta tulisi yhtenäisempi. Tiilenpunainen lattia ja panelikatto saavat jäädä entiselleen. Lattiassa kun on lämmitys niin ei sille viitsitä mitään tehdä. Ihan ehjäkin on vaikka edeltäjien remontoinnista on kulunut pitkä tovi. En ymmärrä oikein kuka on värit suunnitellut ja minun silmääni ei kauheasti miellytä tiilenpunaisen ja hohtavanvalkoisen yhdistelmä. Lisäksi vielä yhden seinän alaosassa on jokunen rivi vaaleankeltaista laattaa. Olisikohan Pukkilan valkoiset laatat loppuneet kesken? Edellisten omistajien silmää on nämä väriyhdistelmät miellyttäneet ja jokaisellahan on oma makunsa ja makuasioista ei kannata/voikaan kiistellä.
Saunaan pitäisi myös uusi puukiuas joskus ostaa mutta varmaankin ensiksi ostetaan uudet kivet ja jätetään tuo remonttipuoli tuonnemmaksi. Lauteet voisi samalla vaihtaa ja muutama muukin idea on tupsahtanut mieleeni. Nyt ei ole aikaa remontille kun ei ole kiirekään. Kyllästyttää vaan katsella samoja pintoja vuodesta toiseen. En ole koskaan pitänyt valkoisista kaakeleista ja seitsemäs vuosi on menossa kun niitä katsellaan.. on siitä jo aikaa kun tämä talo ostettiin. Tuntuu ihan että eilen olisi muutettu ja toisaalta tuntuu että siitä on jo ikuisuus. Lisäksi tekstiileillä saa kyllä ilmettä erilaiseksi. Meillä mieskin on innokas suunnittelija ja onneksi on melkolailla sama maku ja täyttyyhän hänenkin jotain saada sanottua että kompromissejä meillä tehdään ja näin myös sopukin säilyy. Lisäksi perheen nuorisokin saa kertoa mitä missäkin tilassa pitäisi olla ja sitten minä pistän kaiken muistiin niin omat kuin muidenkin suunnitelmat. Mies sitten joskus tulevaisuudessa tekee hommat sitten kun milloin ja koska homma ajankohtaiseksi. Siitä tämä maalla asuminen on kivaa kun ei tarvi hötkyillä koska täällä asuminen on aahhh niin ihanan rentouttavaa. Mikä kiire tässä valmiissa maailmassa on?
Huomenna jatkan kevätsiivousta ja paikkojen kirkastamista jos ennätän ja jos en niin ennätän ainakin lauantaina jatkamaan.
Ajattelin ihan tämmöisen ihan pienen postauksen laittaa ja ihan tavallisen vaan.
Loppuun jos löysän niin kuutamokappale taas on tulossa jos vaan löydän. En muista mainitaanko laulussa kovinkaan monta kertaa sanaa kuutamo mutta tuli tänään mieleen kun iltapalalle kipusin yläkerran portaita ja ison tummankeltaisen kuu-ukon möllöttämässä näin. Kauniita unia ja toivotan että uni tulee nopeasti. Tiedän monia ihmisiä jotka eivät pysty nukkumaan täysikuun aikaan..Itsellänikin on joskus ollut ongelmia silloi..meinaan täysikuun aikaan. Kauniita unia ja enkelinkuvia :) -Armi-
Niin se vaan on että helmikuukin lähenee loppua ja tänään oli kevään kolmas päivä ja räystäät tippu. Nopeesti tämän päivän kuulumisia. Kokattu on broilerinkoipea ja riisiä ja syötykin. Ihania nuo Fazerin marjapiirakat, mustikkaiset, ne pikkuiset. Nam!
Tänään on väsyttänyt aikalailla, olisikohan syynä se täysikuu? Vaiko kevätväsymys?
Kynttilä palaa eilen tehdyssä lumilyhdyssä.
Muu perhe on yläkerrassa ja minä täällä alakerran työhuoneessa vähän kirjustelen.
Sandra pänttää äikän ja ruotsin kokeisiin. Vahvoja molemmat niin ei pitäisi olla hädänpäivää ja ei tarvitse kauheesti lukea kun kieliopitkin ovat hallussa. Voipi olla et ope pistää niin kinkkiset kysymykset että menee aivot solmuun. Kaveri sanoo kyllä että montako iltaa hän oikein niihin lukee? Ei paljon tarvitse, hyvä ja nopea on muisti semmoisissa aineissa mitkä ovat mieluisia.
Mies "pänttää" päähänsä ihan muuta kun kokeisiin lukua elikä lähinnä artikkeleja lukee joita tarvitsee yhdessä "tehtävässään" jota ehkä voisi sanoa jonkinlaiseksi kokeeksikin.
Santeri kattoo jotain elokuvaa..voihan se olla musa-DVD:kin.
Taas näiden kysymysten pariin.. jatkoa "Vastauksia-tarinani neljäs osa" ja edelleen vastailen Mantelikakun kysymyksiin.
Hän kysyy..Missä maissa haluaisit vielä käydä? Niitähän on niin monta..Euroopassa mm. Kreikka, Unkari ja Islanti..Amerikka on myös valloittamatta jne. jne...maailmassa on niin paljon valtioita ettei niissä kaikissa millään ennätä käydä yhden elämän aikana joten niihin tarvittaisiinkin jo toinenkin elämä. Reppumatkaaminen ei ole niin tyyristäkään mutta en oikein tiedä tohtisinko enään semmoiselle matkalle lähteä? Erillinen postaus joskus näistä maista ja myös postaus niistä maista joissa olen käynyt..ns. nojatuolimatka..Jos löydän sopivia videonpätkiä ja musiikkia youtubesta niin maustan tarinaani niillä.
Kuka oli lempihenkilösi Ypäjän TV-sarjassa? Minulla ei oikeastaan olllut lempihenkilöä vaikka meidän Sandran kanssa sarjaa seurasinkin. Käynkö Suomi24? Vastaan en, ellen satu aivan vahingossa googlettaessa joutumaan niille sivuille.. Entäs muilla keskustelupalstoilla? Sama vastaus kun edelliseenkin.. Tupakoinko? En, en ole koskaan tupakoinnut..hädin tuskin edes maistanut. Juonko? Lasi punaviiniä joskus juhlaruokailussa ja vettä juon kamelin tapaan. Saunakahvitkin saunailtoina riittävät minulle vallan mainiosti. Nyt vieläkin vakavampien kysymysten pariin. En ole koskaan käyttänyt huumeita ja neuvoisin kaikkia pysymään niistä erossa. Olen katsonut elokuvan Christine F tyttö metroasemalta ja se oli aika järkyttävä..että se pitäisi jo kaikkien nuorena nähdä. Väsyttääkö jo kysymyksiin vastailu? Onpa näissä tovi mennyt mutta .. Olenko ollut sairaalassa joskus? Jos olen, miksi? Olen ollut kun lapseni ovat syntyneet.. Tilaatko ET-lehteä? En, luen joskus anopin lehteä..Minulla on kyseisen lehden taskukalenteri, anopilta saanut. Ihan asiallinen lehti. Olenko käynyt lukion? En ole käynyt, silloin kun olin lukioikäinen niin ei ollut tapana lukioon lähteä varsinkaan maalla missä ei ollut omaa lukiota. Luokallani oli 30 oppilasta ja heistä taisi käydä lukion kuusi oppilasta. Monta kertaa olen suunnitellut iltalukiota ja ei se ei olisi myöhäistä vieläkään. Voipi olla että aika ei riitä ja jääpi kaukaiseksi haaveeksi.Perheessä on yksi ylioppilaslakki ja toivoisin että meidän Sandra myös saisi joskus sellaisen..Santeri ei halunnut lukioon lähteä. Kuinka monta kertaa olen käynyt Ruotsissa? Millaista siellä oli, viihdyinkö? Tämä kysymys on taas sitä sarjaa mistä erillinen postaus joskus. Sen veran vastaan että viihdyn joka paikassa missä olen ja minne menen. En ole pysynyt oikein laskuissa että montako mutta ainakin 20 kertaa Ruotsissa käynyt. Olen viihtynyt kaikissa pohjoismaissa oikein hyvin ja viihtyisin myöskin Islannissa mikä on ainoa pohjoismaa missä en ole koskaan käynyt.
Tähän loppui Mantelikakun kysymystulva ja joku muukerta paneudutaan muiden kyseliöiden kysymyksiin. Edelleenkin kiitos kyselijöille ja runsaalle kysymystulvalle.
Nyt jos kävisi Areenassa katsomassa ensiksi Uutta päivää ja sitten vaikka toista lempisarjaani Sydänten asialla. Tuli katsottua vielä Norjalaista sarjaa Kotikulmilla-Hjem, mikä on mieluisa sarja. Muutama jakso taitaa olla enään jäljellä.
Nautittavaa loppuiltaa kaikille:)
ps. Dawid Bowien musiikkia oli myös mainitsemassani elokuvassa joten sitä siis teille tuossa postauksen alku senteillä. Taas on ulkona täysikuu joten Olavi pääsee laulamaan vielä. Kuutamoöitä toivottelee -Armi-
Taas on viikko alussa ja ensi viikolla täällä vietellään hiihtolomaa. Ajattelin tähän väliin pistää jonkin muunkin postauksen kun niitä vastauksia kysymyksiinne, jatkan niitä taas heti kun aika sallii.
Tein tänään pihaan lumilyhdyn kun oli nuoskakeli. Hiukan vaikeuksia oli pallojen teossa mutta ihan mukavan näköinen tuli. Olkoon yön yli jos vaikka pakastais hiukan ja laitetaan huomenna sitten kynttilä sisälle.
Perheen
miehet ovat saunassa ja kohta on meidän naisten vuoro. Puusauna vaikka
onkin niin ihana niin ei sitä ihan viitsi joka ilta lämmittää vaan pari
kolme kertaa viikossa. Suihkuilemaan muina päivinä. Meillä on ollut
mielessä joskus että pitäisiköhän ostaa tynnyrisauna tai jokin muu
vaihtelun vuoksi. Joku intrapunasauna olis kiva?! Sähkösaunasta en pidä kun se on minulle liian kuivaa
kun en kovissakaan löylyissä saa hikeä päälle kun olen sellainen ns.
kuivatyyppi ;D En kylläkään hikoile puulämmitteisessäkään mutta hiukan
kuitenkin siihen suuntaan.
Kuuluu pojat tulevan saunasta joten sanon heipat ja palataan taas astialle!
Pistin taitelija Heikki Kinnusen tulkinnan loppuun. Olkaapa hyvät. -Armi-
Ps. Ihana upea täysikuu paistoi ikkunasta tultuamme saunasta. Saunakahvit oli valmiina kun noustiin portaita ylös keittiöön, armas mieheni oli keittänyt. Maistuipa hyvältä ja niin maistui makeet löylytkin. Nyt Remua kehään:)
Eilen ei aurinko paistanut eikä loistanut kuukaan. Toissapäivä oli niin ihanaisen keväinen päivä niinkuin tämäkin päivä. Eläköön kevät, se tulee taas!
Nyt päästään kysymyspakettiin käsiksi, saas nähä kuinka kauan tässä koneellani istun? Heh!
Vastauksia hänelle joka tämän postaus idean "keksi" ja vastauksia tietysti teille kaikille muillekin jotka ovat pähkäilleet yhtäsuntoista.
Me ollaan semmoisella katvealueella ettei telkkari näy ja nyt odotetaan tänne kovasti valokuitua mikä todennäköisesti toteutuu muutaman vuoden sisään. Tästä syystä meillä ei ole telkkaria mutta lempiohjelmia tulee katsottua jonkin verran ehkä tunti illassa joskus pari mm. Areenasta ja Katsomosta. Lempi ohjelmiani ovat Ajankohtaisohjelmat, Dokumentit, Sydämen asialla, Hercule Poirot, Norjalainen sarja Kotikulmilla - Hjem, Uusi päivä jne.. Tarvinee niistäkin tehdä joku postaus joskus, tosin Sydämen asialla -sarjasta olen tehnytkin mutta voisihan siihenkin kenties lisätä vielä jotain.
Niin mikä olen ammatiltani? Tätä täytynee miettiä..sen verran sanon nyt että ensimmäiseltä ammatiltani olen ompelija, toiselta ravintolakokki ja hoitajanakin olen työskennellyt ja nyt osittainen uusi ura josta ehkä toiste lisää..mutta hoitajan työtä teen edelleen osittain osa-aikaisena ja osittain kokopäiväsenä..Ravintolakokinhommat lopetin lasten myötä, koska olisi ollut niin kehnot työajat että lasten kanssa olo olisi jäänyt aika vähiin ainakin silloin kun vielä olivat pieniä ja menivät nukkumaan kahdeksaan mennessä.
Matkustanut olen ahkerasti ja aika monta maata ja kaupunkia nähnyt. Nykyään jäänyt sekin vähemmälle, paitsi kotimaanmatkailu.
Olen ollut autoreissuilla, junaillen Eurooppaa ristiin rastiin pari kertaa ..
Lähdetäänpä sitten nojatuolimatkalle..Aloitetaan Ruotsista siellä olen käynyt niin monta kertaa etten varmaan pysty edes laskemaan koska varmuudella en muista. Norjan upeat maisemat olen kohdannut moneen kertaan. Eurooppaa olen kolunnut autollakin ristiin rastiin ja kerran olen käynyt Venäjällä-Neuvostoaikaan. Kaupungeista ja maista lisäilen toisella kertaa enempi...Nyt muihin kysymyksiin..
Peruskoulussa olin keskiverto-oppilas, en ollut huono ja en ihan primusainestakaan. Jos olisin kolunnut yhtäpaljon koulukirjojani kun luin kirjastosta lainaamiani kirjoja joita kassikaupalla luin niin olisin varmaan saanut kaikista aineista korkeimpiakin arvosanoja. Uskonto, kuvaamataide, äidinkieli, ruotsi, käyttäytyminen ja käsityöt kuuluivat minulle vahvempiin aineisiin ja matematiikka, fysiikka sekä kemia heikoimpiin.
Olen saanut olla siitä onnellinen että koko tähänastinen elämäni ajan olen saanut olla terve eikä mitään isompia sairauksia ole ollut. Paitsi seuraavia sairauksia olen sairastanut kuten flunssaa, yhden angiinan, korvatulehduksia, sikotaudin ja perinteiset rokkotaudit olen sairastanut..nykyään välistä nilkkoja ja ranteita kolottaa. Vähäisiä ovat nämä sairauteni ja siitä muistan aina kiittää yläkertaan asti. Kyllä terveys on kaikkein kalleinta, sitä ei välttämättä aina ehkä muista mutta jos terveys otetaan pois niin paljon on otettu. Sen tietää ainakin ne jotka aloittavat jokaikisen aamiaisensa pilleripurkilla ja heräävät valtaviin kipuihin eivätkä saa nukutuksi. Ajattelen usein heitä! Kolmetoivomustani: Terveys kaikkein tärkein, niitä kahta tarvitsee miettiä ja maailmanrauha..ehkä se on liikaa pyydetty? Käväsen nopeesti naamakirjassa lähes päivittäin. Mukava käydä kaukaisempia ystäviä tapaamassa ja sanasiakin vaihtamassa. Lukijoita kaipaisin tottakai lisää mutta olen kiitollinen kourallisestakin. Jos luet tätä niin sydämellisesti tervetuloa lukijakseni jos et ole vielä kirjoissa ja kansissa.
Viisi lempiblogiani: Wanha Mummola , Mummon Pajukori, Lahnakuttava, Tuulan turinat ja ihan uusi tuttavuus tyrniä ja tyrskyjä.
Su 24.2.2013
Olisi vielä lisää saman kysyjän kysymyksiä mutta jatkan vastailemisia seuraavaan postaukseen.
Tästä päivästä muutama sana. Tänään oli meillä tyttären 15 v synttärit, Matinpäivän aamuna syntynyt. Muistelen että vanhakansa sanoo jotakin Matinpäivästä, mutta en tähän hätään muista mitä? Me söimme pitsaa, shipsejä, karkkeja, jätskejä ja vaikka mitä muutakin, siis liikaa..mutta kerrankos meidän Sandra 15 täyttää. Hän kävi vielä tallilla ratsastamassa ja luki kokeisiin. Kumma juttu että täällä opet työntävät kokeita melkein jokaikiseen maanantaihin. Monet ovat reissussa ja muita viikonlopun juttuja..tietysti voipi etukäteen lukea mutta osa jo ennättää unohtua, kenties?
Nyt pitänee mennä nukkumaan ja kivaa että olette käyneet blogissani. Tervetuloa vanhat ja uudet lukijani postausteni pariin. Mukavata alkaavaa uutta viikkoa! t. Armi
Ps. Tyttären syntymäpäivän kunniaksi, tosin ei ole tyttären lempimusiikkia mutta varmaan monen muun jotka blogiini eksyvät..
Saunasta taas ja kahvikupponen oli edessäni mikä nyt on jo juotu. Maukas appelsiinikin tuli syötyä ja pari kappaletta lämpösiä leipiä kera juuston ja balkanmakkaran.
Mennäänpä taas kysymystenne pariin ja vastataan ainakin muutamaan. Yksi pitkärimpsu saa odottaa "parempia-aikoja" ja pitkä liuta kysymyksiä samalta lukijalta joten taidanpa säästää niihin vastailut huomiseen kun niitä on niin paljon etten nyt ennätä. Aloitetaanpa..
Haaveita niitä on rutkasti ja koskaan ei tiedä mistä itsensä löytää reilun kymmenen vuoden päästä eläkepäiviä viettämässä. Haaveena olisi että pääsis jonnekin lämpöseen kipeitä ranteita ja nilkkoja talviaikaan lämmittelemään siis kaukokaipuuta ilmassa, mutta hamassa tulevaisuudessa.
Suloista Suomeamme en hyvästelis ja mieluusti kesäsin täällä käyskentelisin. Saas nähä mitä kenkä tekee ja mistä päin askeleet löydän mieheni kanssa? Haaveita saa olla, haaveet on yksi elämänsuoloista. Jos ei ne haaveet toteudu niin ei siinä mitään sitten jatketaan toisella tapaa niin kauan kun Luoja suo ja haaveillaan lisää.
Tietysti mielessä käy mitä lapset Santeri ja Sandra tekevät isona ja saisivat mahdollisemman hyvän ja mielenkiintoisen elämän. Itse olen saanut vaiherikkaan elämän jota voi enemmän kiikkustuolissa muistella sitten eläkepäivinä. Haavena olisi myös lastenlapsia edes muutama. Paljon olisi vielä tähän kotitaloon tehtävää niinhän sitä Iisakinkirkkoakin tehtiin pitkään ja hartaasti. Kaikki aikanaan ja pitää jaksaa odottaa eikä "mullekaikkijaheti. "Sukulaisia pitäisi käydä tapailemassa rapakon toisella puolella ja löytyy heitä siellä sun täällä muualtakin päin mualimoo. Haavena olisi myös että saisi elää pitkän elämän ja mahdollisemman terveen. Äitini joka on liki kahdeksankymppinen niin hän on ollut todella terve, ei mitään lääkityksiä koskaan. Samaa ei voi sanoa edesmenneestä isästä sillä hän sairasti todella paljon viimeiset kymmenen elonsa vuotta ja lääkekulut olivat päätähuimaavat. Toiseen kysymykseen vastauksen löytää kysyjä tekstistä minne pari lempinimeä on "upotettu".
Keittokirjoja kerään ja enkeleitä mutta en nyt viimeaikoina ole kovin paljoa kerännyt ja jatkan harjoitusta..myös musiikkia. Postimerkkejä ja vaikka mitä muuta keräsin lapsena/nuorena..muutoissa hävisivät nuo viimeksi mainitut.
Hiukan musiikkia..liittyy vähän aiheeseen. Nyt tuli väsy ja pyykit koneesta ulos ja kuivumaan, sitten kipikapi yläkertaa unielokuvia katsomaan ja sanon kaikille hyvää yötä ja huomenna tai ylihuomenna jatketaan harjoituksia:)
Ajattelin vastaukseni tarinana kirjoittaa ja aluksi pahoittelen kun vastaukset viipy ja viipy. Eilen illalla olin jo hyvässä vauhdissa mutta kesken kirjoituksiani kävi niin että yhteys meni poikki ja eikä tullut enään myöhäisehtoolla kuntoon. Kiitoksia niin runsaasti sain kysymyksiä että useampana päivänä pääsen tarinoimaan tämän tiimoilta.
Ja tarina voi alkaa.. Näin kevään kynnyksellä tykkään pöydälle tulppaaneita asetella, aaltomaljakkoon asettuvat tulppaanit mielestäni parhaiten, joskus meillä on kukkakorikin koristeena ollut. Lempivärejäkin on monia tummanpunaisesta keltaiseen ja valkoisetkin ovat aivan ihania.
Mitä silmiini tulee niin voin kertoa että silmieni väri on ruskeankukertavanvihreeseentaittuvankirjavat. Illan hämärtyessä lähes ruskeat. Monet luulevat silmiäni ruskeiksi.
Meillä ei ole eläimiä eikä eläintarhaa, lapsuudessa oli koiria ja kissoja. Syy miksi ei meillä ole eläimiä niin ettei oikein minnekään pääse lemmikkien kanssa ja niille tarvitsisi aina hommata hoitaja tai laittaa jonnekin lemmikkihotelliin.. Pidämme kyllä monistakin eläimistä. Olemme suunnitelleet usein että ottaisimme rotukissan, koiran ja on se hevonenkin mielessä käynyt monesti, varsinkin tyttärellä. Joku tuttava voisi tietysti käydä ruokkimassa mutta ei se ole eläimillekään oikein jos isäntäväki on poissa..Nyt on ollut kyllä sellainen hiljainen kausi ja ollaan oltu vähemmän reissussa. Akvaario olisi ehkä se helpoin valinta mutta hoitaa sitäkin pitäisi jos olisimme poissa. Meillä kun on sukulaisiin matkaa jonniin verran niin heitäkin pitänee käydä moikkaamassa ja tietysti toisinkin päin. Kotosalla ei olla kuitenkaan tarpeeksi. Jos eläimiä ottaa niin nekin vaativat kovasti seurustelua, ainakin useammat lajit.
Niin missäs päin sitä asutaan..no sen verran raotan että..Kuopiosta pohjoiseen kaartaen yhdestä haarasta toiseen jonniin verran ja sitten vielä muutama kymmenen kilometriä itään ja sitten ollaan melkein pihassa kun ollaan jo postilaatikolla. Sitten vielä pihatietä pitkin etelään päin vajaa parisataa metriä ja ollaan kotiovella. Asutaan niin pienellä paikkakunnalla etten tässä vaiheessa tee tarkempaa määritelmää. Täällä sanat lentävät niin nopiaan tahtiin että jos ei ole vielä julkkis niin kohta olis...pysyköön vielä toistaiseksi ainakin salaisuutena. Kyllähän se niin on kun joskus pienelle paikkakunnalle muuttaa jostain muualtapäin Suomea niin kyläläiset ovat entistä uteliaimpia. Etunimenikin Armi on sen verran harvinainen ettei ihan joka oksalla istu. Onhan niitä etuniminä paljon harvinaisempiakin nimiä kuin minulla on, mutta erotun kuiteskin massasta. Meidän pienessä maalaiskunnassa minun tietääkseni ei ole yhtään kunnassa asuvaa Armia mutta töissä täällä käy yksi kaima mutta hän asuu naapuri paikkakunnalla.
Sinkkuvuodet päättyivät silloin kun löysin prinssini ja itseni tanssilattialta vuoden -89 loppukesästä. Olisikohan tässä jo hiukan paljastusta ja jatkan tarinointia toisella kertaa lisää..Musiikiksi valitsi meille, minulle ja miehelleni alkuvuosiemme tärkeäksi tulleen kappaleen. Meillä oli vuoden verran pitkämatka toistemme luokse..Siksi "Älä unohda minua" muotoutui niin tärkeäksi.
Pikkupäivitys 17.2 Pappani nimi oli Väinö isäni puolelta ja hänen muistolleen muutaman rivin kirjoitan. Muistan aina lempeän pappani joka mielellään piteli lapsenlapsiaan sylissään. Muistan myös mieten hän lopetti tupakanpolton. Miten hän lauloi komeasti kympin äänellään jne. Joskus saatan muistella häntä enemmänkin mutta nyt alkaa jo silmät sumenemaan siihen malliin että tulitikutkaan eivät enään auttaisi silmien aukipidossa. Onnea kaikille Väinöille. 15.2 Tässä
ilmoitan muistaessani että koneessani on ilmennyt muutamana päivänä
käyntiinlähtö ongelmia. Vielä ei ole syy selvillä mutta vikaa
haetaan..miehellä on omat epäilynsä. Kone ei ole vanha sillä ikää tällä
on vajaa kolme vuotta tosin tietokoneet vanhenevat nopeeseen tahtiin.
Jos minua ei näy maanantai-iltaan mennessä koneella niin sitten ei ole
kone käynnistynyt ollenkaan. Viruksia ei ole se tiedetään varmaksi ja
koneen kun saa käyntiin niin ei mitään ongelmia. Täytynee sitten mennä
ostamaan uusi kone jos tilanne sen vaatii. Tarvinee yrittää
kosketusnäyttö puhelimella (android) onnistuisko sillä päivittää blogia?
Selailu sillä kyllä onnistuu todella hyvin niinkun muillakin perheen
"nettikännyköillä". Miehen työkoneella en viitsi lähteä blogia
päivittelemään ei tämä kuitenkaan ihan niin tärkeää ole. Kauniita unia. ps. näyttänee olevan ainakin hiiriongelmia (17.2)
Mantelikakku
tässä yksi päivä halusi että minulta kysyttäisiin kysymyksiä ja
vastaisin niihin. Ihan kaikkiin en välttämättä voi/halua vastata mutta
jos haluat niin kokeile saatko vastauksen? Mieluusti kyllä vastaankin..
Näin Mantelikakku kirjoittaa: "moi
armi. sul on nii siisti täää sun blogis, mie nii tykkään lukee näit
siun postauksii xD Niis kun on nii hyvii faktoi ja kaikkee. Voisitkos
sie toteuttaa jonkun erikoispostauksen tai kysymyspostauksen????? Sori
en oo lukia mut oon ahkera ano lukia=)"
Kysymyksiä voi jos haluaa laittaa tämän alle. Ole hyvä sana on melkein vapaa:)Mahdollisemman mukavaa viikonloppua t. Armi
PS: Pieni tarkennus kun unohtui mainita että kysely loppuu ma 18.2 ja teen erillisen postauksen ja samalla vastaan kaikkiin kysymyksiin. Kiitos kysymyksistä joita on tullut tosi runsaasti ja saa vielä tulla. Jotkut olivat laittaneet tosi monia kysymyksiä ja se ei haittaa! 17.2 Nyt on tullut jo niin paljon kysymyksiä että voi olla että kaikkiin en ennätä vastailemaan huomenillalla..mutta osaan yritän kyllä. Kone hiukan reistailee edelleen mutta yritän saada koneen käynnistymään huomennakin. Siis hyvää yötä toivottelemaan ja kauniita unia kaikille:)
Etelä-Suomalaset taitavat lähteä hiihtolomalle, ajelkaahan varovasti. Tällä viikolla on ollut kovasti tapahtumia sillä on ollut laskiaista, ystävänpäivää, penkkareita ja wanhojentansseja. Täälläkin oli kylällä penkkariajelu ja nuoret heittivät karkkeja ihmisvilinään päin. Koulustakin olivat päässeet katsomaan sillä ope antoi luvan mutta kaikki opet eivät hiukan sanoisin epäreilua. Tänään olivat olleet wanhojen tansseissa katsomassa ohjelmaa. Vaihteluahan se on koulupäivään. Täällä ei ihan niin paljoa panosteta eli ei ihan viimosen päälle ole läheskään kaikki pukeutuneet. Minun yhden vanhan ystäväni poika tanssii tänään sekä siskoni toiseksi vanhin poika wanhojen tansseja ja varmaan kuvia on luvassa tapahtumista. Hienojahan ne ovat molemmat tapahtumat...hiukan löysin videokuvaa netistä. Iloista viikonloppua kaikille ja turvallista matkaa ketkä tienpäälle lähtevät!
Ystävänpäivä on mahdollisesti saanut alkunsa antiikin RoomanLupercalia-juhlasta, jota vietettiin 15. helmikuuta.[2][3] Juhlalla kunnioitettiin Junoa, roomalaista naisten ja avioliitonjumalatarta, sekä Pania, luonnon jumalaa. Nuoret miehet kokoontuivat Palatinus-kukkulalla olevaan luolaan ja uhrasivat vuohia ja koiran.
Juhlan jälkeen nuoret miehet kulkivat ympäriinsä vuohennahkoihin
pukeutuneina ja läiskivät vastaantulijoita vuohennahkaisilla remmeillä.
Sen uskottiin lisäävän hedelmällisyyttä. Kristityt
yrittivät lopettaa tämän juhlan 400-luvun lopussa. Siihen kuuluneita
perinnäistapoja siirtyi kuitenkin edellisenä päivänä vietettyyn pyhän Valentinuksen päivään.[2] Kristityillä juhla on ollut kahden Valentinus-nimisen kristityn pyhimyksen päivä, mutta ei tiedetä tarkkaan kumpaa Valentinusta on tarkoitettu. Toinen näistä henkilöistä oli roomalainenpappi ja toinen Terninpiispa. Päivä omistettiin Valentinukselle vuonna 350, ja nykyäänkin se on myös Valentininnimipäivä.
Valentinuksen päivän romanttiseen rakkauteen liittyvillä tavoilla ja uskomuksilla on pitkä historia etenkin Englannissa ja Ranskassa, jossa vietettiin jo 1300-luvulla ystävänpäivän juhlia ja rusettiluistelun kaltaisia lemmenarpajaisia. Viralliseksi juhlapäiväksi Valentinuksen päivä julistettiin Englannissa vuonna 1537.
Etelä-Euroopassa uskotaan yleisesti, että linnut valitsevat itselleen parin juuri Valentinuksen päivänä.[2]
Vasta 1800-luvun alussa Valentinuksen perinne siirtyi Atlantin yli Yhdysvaltoihin.
Siitä kasvoi nopeasti suuri kansanjuhla kortteineen ja lahjoineen.
Samaan aikaan päivän vietto oli jo unohtunut monissa Euroopan maissa.
Yhdysvalloissa on muun muassa tytöillä sellaisia uskomuksia, että
ensimmäinen mies, joka kävelee heitä vastaan ystävänpäivänä, on
Valentine, eli se heidän oikeansa. Lisäksi uskotaan, että ystävänpäivänä
omenan halkaiseminen ja siementen lukumäärän laskeminen todistaa sen,
kuinka monta lasta kyseinen tyttö saa. Yhdysvalloissa rusettiluistelu kuuluu ystävänpäivän perinteisiin.
Ystävänpäivä Suomessa
Kansainvälisestä Valentinuksen päivästä poiketen suomalainen
ystävänpäivä on yleisemmin ystävien muistamisen, ei vain rakastavaisten
juhlapäivä.[4]
Ystävänpäivää on Suomessa vietetty 1980-luvulta lähtien. Suomen kalenteriin ystävänpäivä on merkitty vuonna 1987. Se on muodostunut toiseksi suosituimmaksi korttipäiväksi joulun jälkeen. Päivän tunnuksena tunnetaan kautta maailman punainen sydän.
Suomessa sen huomasi ensimmäisenä Tampereen Sydänyhdistys, joka keksi
1980-luvun alussa yhdistää ”punaisten sydänten juhlan”
markkinointikampanjaansa. Seuraavaksi aiheesta kiinnostui Suomen Punainen Risti, joka painatti ensimmäiset ystävänpäiväkortit.lähde?
Lähteet
↑Kielitoimiston sanakirja.
Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio
MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0. Helsinki: Kotimaisten kielten
tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5.
Hei! Ähky on olo kun pitsaa ja suklaakakkua maha täynnä ystävänpäivän kunniaksi ja herkuteltiin vähän enempi kun on juhlapäivä. Lunta on taas tullut useampana päivänä ja naapurin isännän traktorille on tullut töitä taas parina päivänä. Laskujeni mukaan olisikohan kertoja jo 17? Oma talonmieheni on urakalla tiputtanut lumia pois katolta.Tänään keksin mistä saa oikean kellonajan tänne. Pikkuhiljaa parannuksia luvassa, hiljaa hyvä tulee ajatellen aivan kaunis.
Kauhea se tapaus mikä sattui Laukaassa kun maneesin katto romahti. Onnettomuus ei johtunut lumen painosta tästä luin ihan äsken yhden artikkelin. Todella surullinen tapaus niin yrittäjälle kuin menehtyneen lapsen vanhemmille ja läheisille..koulukavereille jne sekä onnettomuudessa loukkaantuneille ja heidän läheisilleen. Unohtamatta hevos parkoja. Alhaalla eilinen uutinen..Kaikesta huolimatta elämän täytyy jatkua.
Ratsastusmaneesin katto on sortunut tänään kello 17 aikaan Laukaassa
Valkolantiellä. Romahtaneesta rakennuksesta on pelastettu neljä
henkilöä.
Kuva: Jarkko Riikonen / Yle
Onnettomuus tapahtui Laukaan Ratsastuskoululla. Koulun omistaja Pirjo
Pulkkanen kertoi vähän kello 17 jälkeen Yle Keski-Suomelle, että
sisällä rakennuksessa olisi onnettomuushetkellä ollut neljä henkilöä
sekä hevosia.
Pelastuslaitos jatkaa kohteessa raivaustöitä.
Paikalla on 15 pelastuslaitoksen pelastusyksikköä, kuusi
ensihoitoyksikköä sekä pelastushelikopteri. Romahtaneesta rakennuksesta
on pelastettu tämän hetkisten tietojen mukaan neljä henkilöä.
Pelastuslaitos ei kerro toistaiseksi tarkemmin onko kyse lapsista vai
aikuisista.
Poliisi ohjaa paikalla liikennettä, eikä alueelle päästetä ulkopuolisia.
Maneesirakennus
on kooltaan noin 1700 neliötä. Laukaan rakennustarkastaja Tapio Kainu
kertoo, että kyseessä on kunnan vanhin ratsastusmaneesi ja se on
rakennettu 1980-luvun lopulla. Kainu muistelee, että maneesin katto
olisi ristikkorakenteinen.
Yle Uutiset seuraa tilannetta.
Yle Keski-Suomi
Lisää uutisia löytyy netistä ja kuulee uutisista..
Kuka lienee kirjoittanut seuraavan tekstin itsekin saanut sen ystävältä jonka hänkin on kuulema kopioinut. Kopioi teksti jos niin haluat:)
Neulojan laki (sopii myös virkkaajalle) :
1§ Miehen ei pidä tuleman naisen ja hänen puikkojensa väliin.
2§ Lankaostoksissa tulee olla säästäväinen. Aina, kun näet lankaa tarjouksessa, sinun kuuluu hyödyntää tarjous. ... 3§ Keskeneräisten töiden määrää ei tule mitenkään rajoittaa. Uusia töitä saa aloittaa aina, jos joku sukulainen/kummilapsi/ystävä/kuka tahansa tarvitsee esimerkiksi syntymäpäivälahjakseen jotain neulomaasi. Tai kun eteen tulee lanka tai ohje, joka kutsuu sinua. Tai jos jo työn alla olevat tökkivät. Tai jos vain sattuu haluamaan.
4§ Lankavaraston koko on jokaisen neulojan itse määriteltävissä. Muiden ei tule sen suuruutta negatiivisesti kommentoiman. Tai mieluiten ei mitenkään muutenkaan. Lanka VOI loppua maailmasta.
5§ Kasvavalle neulevarastolle kannattaa varata tilaa vaatekomeroon. Kätevä voisi olla myös vaatehuone. Tai ihan oma neulehuone.
6§ Niin kuin työkalupakeissa yleensäkin, myös neulojan työkalupakissa kuuluu olla monenlaisia ja –merkkisiä tykötarpeita. Ei haittaa, vaikka siellä olisi 4 mm paksuisia, 60 cm pitkiä pyöröpuikkoja viittä erilaista materiaalia. –Onhan ruuvimeisseleitäkin monenlaisia.
7§ Tilaa ihmeessä kuutta tai useampaakin eri neule-/käsityölehteä ja tulosta samalla netistä sivukaupalla ohjeita, ettei sinulta vain mene jotain upeaa ohi. Ei haittaa, vaikket ehtisikään toteuttaa kaikkea haluamaasi sitä mukaa. Muotihan kiertää, samat ideat tulevat aina uudelleen muotiin.
8§ To do-lista. Sellainen on oltava. Muuten unohdat, mitä kaikkea ihanaa halusitkaan toteuttaa.
9§ Ole tarkka, kenelle kättesi arvokkaita tuotoksia lahjoitat. Kaikki eivät vain ymmärrä.
10§ Aina on oikea aika ja paikka neuloa, jos sinusta siltä tuntuu!
Musiikki: Mummon kaappikello vuodelta 1954 ja esittäjänä Matti Louhivuori..katkelma laulun sanoista "mummo kutoo sukkaa hämärässä...." Samaisena vuonna 1954 talomme heräsi ja keräsi itsensä jaloilleen. Ikää on tällä talovanhuksella jo kohta 59 vuotta ja ensi vuonna täyttää pyöreitä.
Laskiainen on alkuaan katolisen kirkonkevätpaaston alkajaisjuhla. Laskiaista vietetään seitsemän viikkoa ennen pääsiäistä. Laskiaiskirkkopyhän taustana on Raamatun kertomus Jeesuksen paastosta erämaassa. Laskiaisen jälkeen alkaa paastonaika, joka loppuu pääsiäisenä. Kevätpaastoa on vietetty 600-luvulta saakka. Ennen sen alkua on katolisissa maissa keskiajalta saakka vietetty karnevaaleja.[1] Oleellista paastonajalle oli liharuokien pois jättäminen ruokavaliosta. Laskiaistiistain jälkeinen tuhkakeskiviikko aloittaa 40 päivää kestävän paastoamisen.[2]
Laskiaiseen kuuluvia juhlapäiviä ovat laskiaissunnuntai sekä kaksi päivää myöhemmin oleva laskiaistiistai, useissa maissa myös niiden välinen maanantai, joka esimerkiksi Saksassa tunnetaan nimellä Rosenmontag (”ruusumaanantai”).[3] Suomessa sanaa laskiainen on käytetty juuri laskiaistiistaista[4]. Vuonna 2013 se on 12. helmikuuta.
Suomen laskiaisperinteet viittaavat ikivanhoihin pakanallisiin
kevään juhliin. Sekä katolisissa että luterilaisissa maissa laskiaiseen
on kuulunut runsas ruokatarjoilu ja riehakas ilonpito, Suomessa hernekeitto, juusto ja nuorten mäenlasku.[1] Monet maan laskiaismenoista ovat luultavasti peräisin vanhasta työnjuhlasta, jolloin naiset lopettivat pellavien, hamppujen ja villojen muokkaamisen ja kehräämisenlangoiksi. Mäkeä laskevat nuoret toivottivat tulevalle vuodelle onnea huutamalla ”pitkiä pellavia, hienoja hamppuja ja lautasenkokoisia nauriita”.[5][6] Laskiaisperinteistä elävät mäenlaskun ja jääkelkkojen tapaiset huvit. Enää laskiaista ei yhdistetä pellavankasvuun, vaan siinä hyvästellään pimein talvi ja aletaan odottaa kevättä.[7] Laskiaisen perinneruokiin kuuluvat hernekeiton lisäksi laskiaispullat.[8][9]
Suomen sanan ”laskiainen” alkuperä on ollut epävarma. Ehdokkaita
sanan alkuperäksi ovat olleet ”laskeutua” (laskeudutaan paastoon) ja
”laskea” (lasketaan päiviä pääsiäiseen).[10][11] Kolmannen ehdotuksen mukaan sana tulee romaanisen kielialueen vanhasta laskiaisen nimityksestä carne lasciare (lihan jättäminen), jonka jälkimmäinen osa on aikoinaan vääntynyt suomalaiseen muotoon.[12]
Kirkollisissa yhteyksissä laskiaissunnuntaista on käytetty myös latinalaista nimeä quinquagesima
eli viideskymmenes, se kun on suunnilleen 50 päivää ennen pääsiäistä.
Vastaavasti kahdesta sitä edeltävästä sunnuntaista on aikaisemmin
käytetty epätarkkoja nimiä septuagesima (70.) ja sexagesima (60.)[10].
Karnevaalit-nimityksen on arveltu tulevan sanoista carne vale ”jäähyväiset lihalle”[13]. Toinen maailmanlaajuisesti tunnettu juhlan nimitys on laskiaistiistain ranskalaisperäinen nimitys Mardi Gras[14]. Venäjällä juhlan nimi on maslenitsa[15].
Suomalaisia laskiaisperinteitä
Laskiaispulla.
Reformaation
myötä paaston noudattaminen jäi suomalaisilta pois, mutta monet
uskomukset ja kiellot pysyivät kansan mielissä. Laskiainen säilyi
talonpoikaisena työnjuhlana ja ennen kaikkea naisten
työ- ja toimialaan kuuluvana päivänä. Laskiaisen tienoille sijoittuu
muinaiseurooppalainen vuodenvaihde, minkä vuoksi siihen on Suomessa
liittynyt aikaisemmin runsaasti kansanuskomuksia ja taikoja. Työt piti
lopettaa hyvissä ajoin iltapäivällä, jotta työt olisivat joutuneet hyvin
koko vuoden. Saunaan täytyi mennä päivänvalolla ja siellä oli oltava ääneti.[3][7]
Laskiaisena syötiin aiemmin tukevasti liharuokaa, koska seuraavan
kerran sai syödä lihaa vasta paaston jälkeen pääsiäisenä. Perinteisiä
laskiaisruokia olivat rasvarieska ja liharokka. Rasvarieska oli ohrajauhoista tehtyä leipää, jota oli höystetty sianihralla. Liharokka oli keitetty herneistä ja rukiinjyvistä ja höystetty siansorkilla tai sian päällä.[16] Keittoa kutsuttiin myös sorkkarokaksi. Myös herkut kuuluivat laskiaiseen. Laskiaispullat alkoivat yleistyä 1800-luvulla.[17]
Ruokaan liittyi myös uskomuksia. Sen piti olla ennen kaikkea
rasvaista. Mitä enemmän rasva kiilteli sormissa ja suupielissä, sitä
paremmin lypsivät lehmät ja siat lihoivat. Eikä rasvaa saanut pyyhkiä
sormista pois, vaan sen piti antaa kulua itsekseen pois. Tämä takasi
hyvän viikatteen käsittelykyvyn. Sormennuolija sen sijaan sai sirpeistä
haavoja. Kun ruokien annettiin olla pöydässä koko päivän, se takasi
runsauden koko vuodeksi.[18]
Suomessa, jossa laskiaisen aikaan on talvikeli, liittyy laskiaiseen myös mäen laskeminen esimerkiksi pulkilla.
Perinteisesti pulkkamäessä huudettiin ”pitkiä pellavia, hienoa hamppua,
nauriita kuin lautasia ja räätiköitä (lanttuja) kuin nurkanpäitä
(hirrenpää nurkkasalvoksessa)”. Naapurin pellolle saatettiin toivoa
tuppuroita ja tappuroita.[17]
Mitä kauemmas kelkka luisti, sitä pidempiä pellavia saatiin. Muiden
uskomusten mukaan naisten tuli pitää hiuksiaan auki ja harjata niitä
usein. Näin taattiin pellavista puhtaita, kuituisia, vaaleita ja
kiiltäviä.[18]
↑Kielitoimiston sanakirja.
Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio
MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0. Helsinki: Kotimaisten kielten
tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5.
↑Vilkuna, Kustaa: Vuotuinen ajantieto: Vanhoista merkkipäivistä sekä kansanomaisesta talous- ja sääkalenterista enteineen. 8. painos (1. laitos 1950). Helsingissä: Otava, 2002. ISBN 951-1-13320-9.
Aalto, Satu (toim.): Suuri perinnekirja: Suomalaista juhlaperinnettä ennen ja nyt. Hämeenlinna: Karisto, 1999 (5. painos 2005). ISBN 951-23-3963-3.
Hautala, Jouko (toim.): Vanhat merkkipäivät. Kuvittanut Erkki Tuomi. 7. painos (1. painos 1948). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2000. ISBN 951-746-162-3.
Karjalainen, Sirpa: Juhlan aika: Suomalaisia vuotuisperinteitä. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1994. ISBN 951-0-22920-2.
Karjalainen, Sirpa & Korhonen, Teppo & Lehtonen, J. U. E.: Uusi ajantieto. 3. ajantasaistettu painos. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1991. ISBN 951-0-17424-6.
Koskinen, Raija & Vuolio, Kaisu: Suomalaiset juhlat. Kuvittanut Irma Nissinen. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1989. ISBN 951-0-15709-0.
Lahtinen, Mysi: Juhlat: Uudestavuodesta elonkorjuuseen. Helsinki: Tammi, 2004. ISBN 951-31-3151-3.
Lahtinen, Mysi: Laskiaisen kirja. Helsinki: Tammi, 1989. ISBN 951-30-9223-2.
Nirkko, Juha (toim.): Juhannus ajallaan: Juhlia vapusta kekriin. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2004. ISBN 951-746-587-4.
