Aatto on onnellisesti ohi ja vaivattomasti. Tänä vuonna otin jouluun varaslähdön ja onhan minulla niitä apulaisiakin. Aattona riisipuuroa keskipäivän aikaan ja kuunneltiin tottakai joulurauhanjulistus. Jouluevankeliumi jäi mietiskelyasteelle tänä vuonna kun sisko soitti juuri niihin aikoihin. Saunaan iltapäivällä ja sen jälkeen syötiin perinteinen jouluateria. Ihana lämpö tulee puukiukaasta ja on valmiiksi niin joulutunnelmainen.
Lahjat avattiin aterian jälkeen ja materiaalinen joulu ei yleensä kuulu meidän jouluperinteisiin. Tytär sai topatut ratsastussormikkaat ja lupauksen että seuraava kymmenen kerran ratsastuskortti ostetaan ja sen jälkeenkin. Muitakin menoja hänellä on niin paljon mutta niistä keväällä enempi paljastuksia. Poika sai mm. pari Dvd:tä. Ihana hyötykirjasarja meille vanhemmille josta on iloa pitkäksi aikaa. Muuten meillä vietettin perheen kanssa joulua mikä on täynnä yhdessäoloa ja hyvää ruokaa ja ripauksia paljon paljon muuta. Nuoriso tarvitsee kuitenkin niin paljon kaikenlaista vuodenmittaa että joskus tuntuu että meillä on ainainen joulu. Oliskohan tässä koko joulupäivän postauspaketti tässä..yksi laulu vielä elävöittämään sivua. Jarkko Ahola Teräsbetonista tulkitsee hienosti tämän kauniin kappaleen, äänikin riittää ja hyvin. Kannattaa kuunnella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti