Siitä on jo tovi kun meidän Sandra ripille pääsi

Hei!

Tässä tulisi nyt vihdoinkin lupaamani postaus meidän Sandran rippijuhlista. Kuvia vielä joutuu odottelemaan mutta ehkä nekin jonakin päivänä..ja kun ne editoidaan julkaistaviksi..Nyt vaan on niin kiirus siipallani ettei oikein ennätä ottaa kuvia pois koneesta. 

Tarina alkaa..vietiin tytär leirille mistä olen maininnut joskus kesäkuun alussa..Rippileiri kesti kymmenisen päivää..Oli mukavaa kun siellä sai ratsastaakin joka päivä. Tosin lähtö ja saapumispäivinä ei ennättänyt ratsaille nousta. Yöpyminen oli järjestetty aikalailla mukavasti joko parin hengen "huoneessa" tai sitten tyttöjä oli kolme tai neljä samassa yöpymistilassa. Tavallisestihan usein joutuu melkein siskonpetille nukkumaan makuupussien kera, niin Sandran serkku Sarakin mutta siitä tuonnempana... Isoset olivat leirillä kuulema oikein mukavia..ja niin kaikki muutkin tytöt. Tämä oli kuin sisäoppilaitos kun ei ollut kuin tyttöjä sillä poikia harvemmin hevostelu varsinkaan ratsastaminen kiehtoo. 

Kaupunkiin oli kymmenisen kilometriä joten siellä eivät käyneet kertaakaan, muutenkin ohjelmaa riitti. Leirillä oli isosten pitämä kioski mistä sai ostaa herkkuja.  Joillekin leiriläisille tuli hiukan poikia ikävä. Hieno maalaismiljöö missä reilun viikon viettivät. Ruoka oli maittavaa ja sitä oli runsaasti puffet pöydässä sekä jälkiruokaakin oli tarjolla. Siellä maalaiskartanossa oli tietysti tallikissoja, tallivahti (koira) ja liuta heppoja. Kavionkopsetta kuului päivittäin. Pätevä opettaja piti tunteja ja pastorikin osasi asiansa.

Aamuisin oli kahdeksan aikaan herätys. Sitten maistui mahtava aamupala..sen jälkeen oli hartaushetki, ratsastusta, hengenravintoa, lounasta, välipala, päivällinen, iltapala, iltahartautta..ja muuta.. Monet lihoivat siellä usean kilon verran. Ulkoläksytkin opittiin pääsääntöisesti nopeasti mutta joillekin leiriläisille tuotti kuulemanmukaan vaikeuksiakin oppia niitä nopeasti ulkoa. Ei kaikille opiskelu ole niin helppoa tai uskonnolliset aihee eivät niin mielenkiintoisikaan. Hauskaa myös pidettiin oli kaikenlaista isosten järjestämää ohjelmaa ja leirikasteeltakaan ei vältytty.

Konfirmaatiointi oli upeassa kirkossa..Nuorilla oli kummit, isovanhemmat tai joku muu läheinen henkilö siunaamassa. Meillä kävi niin että Sandran kummit kun asuvat ulkomailla ja he eivät päässeet  siunaamaan kirkkoon kummityttöään, harmi. Eihän sille voi mitään sillä heillä oli todella pätevä este ja tiedämme että muuten olisivat kyllä tulleet vaikka matkaa olikin. Onneksi muita sukulaisia oli runsaasti paikalla ja sekin asia tuli oikein hyvin hoidettua.

Siellä kirkossa myös otettiin ryhmästä valokuvia. Ammattivalokuvaaja oli asialla. Ryhmäkuva meillä olisi mutta sitä en voi ikävä kyllä julkaista ymmärrettävästä syystä, pitäisi pyytää kaikilta lupa. Tässä on kirkko sisältä, mikä ei ole oma kuvaama. Minä sitten tykkään näistä vanhoista perinteisistä kirkoista. Alhaalla kuva nykyaikaisesta kirkosta, ero kuin yöllä ja päivällä. Makuasiat ovat tietysti makuasioita mistä ei sovi kiistellä.

Juhlat oli ulkoistettu..elikä menimme konfirmaation jälkeen paikalliseen tilausravintolaan nauttimaan talon antimista. Olimme varanneet tilat jo aikaisin talvella.Juhlan aloitti iskä juhlapuheellaan, itse olin kirjoittanut tyttärelle juhlakirjeen.  

Olipa laitettu puffeepöytä koreaksi ja sai kyllä rahoilleen vastinetta. Oli lohta, paahtopaistia, ankkarullia, uunipossua, talon leipää, levitteitä, pariisinperunoita ja runsaasti erilaisia salaatteja ja kasvisruokia jne. Jälkiruoaksi vadelmaista juustokakkua. NAM!! Kyllä vieraille kelpaisi, ylitsevuotavia kehuja sai myös kokki. Olimme laatineet istumajärjestyksen ja jokaisella oli nimi ja sukulaisuussuhde paikkakortissa.

Sandran lahjoille oli tehdasvalmisteinen punottu kori varattuna sivupöydällä. Kori oli koristeltu kauniilla v.pun.tylliruusulla mikä oli solmittu korin "kahvaan" ja ruusun sisällä oli kaunis lasiheppa. Tuunattu kori sai myös muutaman ihailevan katseen. Paketeista löytyi hopeinen albumi, rippiristi, kivisormus ja hopeinen valokuvakehys ja muuta pientä lahjaa ja tietysti niitä kauniita ruusuja, osa erikoiskoristeltuja. Rahalahjoja oli niin paljon että järjestelmäkameran voi ostaa rahoilla, jää vähän säästöönkin vaikka festareillekin tekisi mieli. Pääsee valokuvausta harrastamaan. Se on sitten toinen juttu, jos sinne festareille on menossa...

Samana viikonloppuna vielä.."Sandran" serkku Sara pääsi myös ripille. Ajaa köröteltiin Etelä-Suomeen ja kivaahan sielläkin oli. Olihan se mukava olla sukulaisten kanssa vähän enempikin kun välimatkat ovat pitkät. Sara kävi myös erikoisriparin se oli musiikkipainotteinen joten musiikkia oli enempi kuin yleensä. Hiukan levoton oli minun mielestäni meno sillä olen sen verran vanhoollinen että mielestäni taputukset, eikä haitarimusiikki kuulu kirkkoon vaikka hengellisiä lauluja lauletaankin. Lähes polkan tahdissa laulettiin..laulut  mitkä rippinuoret silloin esittivät ja niissä oli todella vauhdikkaat sovitukset..että tuntui välillä että olisi melkein lavatansseissa ollut. Ainoastaan tanssi puuttui, onneksi sentään sillä jokin tolkku pitää olla nykyajan maailman menossa. Kuitenkaan ikinä en ole ollut tällaisissa rippikirkossa ja varmaan ei moni lukijoistanikaan. Oli kyllä sellaisiakin jotka tykkäsi, mutta runsaasti kirkossa ihmiset vaan kuiskuttelivat pahentavaan sävyyn. En oikeastaan yhtään ihmettele vaikka mielipiteet jakautuivat. No tämä on sitä nykyaikaa ja meno on senmukanen. 
 Tässä sitten Saran rippikirkko, kuva ei ole minun ottama.

Menimme Saran kotiin juhlimaan, tunnelma oli ihan leppoisa. Ilma oli kaunis joten voimme viettää juhlia pihamaalla. Toista oli meidän Sandran juhlissa vettä satoi aivan kaatamalla. Voisi sanoa että silloin taivaassa itkettiin ja toivottavasti ilosta kun Sandra konfirmoitiin. Saran kotona oli katettuna pöytään salaatteja, leipää ja kalaa ja jälkiruoaksi kermakakkua ja tottakai kahvia ja teetä sekä mehua.

Nyt oli saatu päätökseen kahden nuoren neitosen varsinainen lapsuus ja he matkaavat kohti aikuisuutta ja ottavat vastaan sen tuomia haasteita. Annamme heille ohjeita ja toivotaan että elämä kohtelisi heitä hyvin.

Seuraavaksi laitan onnittelurunon ja annoimme Sandralle lahjaksi Ratsastusrippileirin ja lupasimme tukea häntä tulevaisuudessakin hänen ratsastusharrastuksissaan. Sekä unohtumattoman juhlan ja vähän muutakin pientä ja tarpeellista.

Käy rohkeasti kohti tulevaa,
avarin silmin katso maailmaa.
Matkalla aikuisuuteen,
on portti johonkin uuteen.
Se portti on avoin ja suuri niin,
se johtaa iloon ja ihmetyksiin.
Joskus myös suruun ja ikävään,
mutta nekin kuuluvat elämään.

Paljon onnea  "Sandralle" konfirmaatiosi johdosta t.

Äiti, Iskä ja "Santeri"veli

Tähän lopuksi laitan Robbie Wiliamsin youtube-videon missä hevoset laukkaa. Toivottavasti tässä versiossa on juuri tuo video.

  <3 terkuin -Armida-