Hiljaiseloa

Iltaa!

Hiljaiseloa täällä..pikkusen siivousta, ruokaa ja perheen kanssa yhdessä oloa. Ei sen kummempaa. Enska kuuluu minun lauantaihin ja Jalmarin, jälkikasvu ei siitä pahemmin perusta.

Luin tuossa blogipäivityksiä ja surua kuuluu sinnepäin ja ajattelinkin siksi laittaa yläpuolella olevan kappaleen soimaan. Se on raskasta aikaa kun suru kohtaa vaikkakin olisi kysymys jo aika paljon elonpäiviä nähneen poismenosta. Läheisen poismenoa ei voi oikein ymmärtää. Jaksamista teille!

Enkeleitä kaikille niitä me kaikki tarvitsemme!

Olen kuullut on kaupunki tuolla

Olen kuullut, on kaupunki tuolla

Yllä maan, päällä pilvien usvain

Luona välkkyväin taivasten rantain

Siellä kerran, ah, olla mä saan

Halleluja, mun lauluni raikuu

Halleluja, mä kaupunkiin kuljen

Vaikka jalkani uupuen vaipuu

Joka askel mun kotiin päin vie

Olen kuullut, on maa ilman vaivaa,

Ilman kyyneltä, taistoa, huolta

Kipu, sairaus, tuskaa ei tuota

Siellä kerran, ah, olla mä saan

Halleluja, siel riemuita voimme

Halleluja, jo epäilys haihtui

Enää koskaan en horjuen kulje

Olen saapunut Jumalan luo

Olen kuullut, on valkoinen puku

Ja on hohtavat kultaiset kruunut

Sekä autuas taivainen suku

Siellä kerran, ah, olla mä saan

Halleluja, nyt henkeni kiittää

Kun jo kuulla voin taivaisen laulun

Side katkee mi’ maahan mut liittää

Tiedän, siellä jo pian olla saan

Halleluja, nyt henkeni kiittää

Kun jo kuulla voin taivaisen laulun

Side katkee mi’ maahan mut liittää

Tiedän, siellä jo pian olla saan

 Lisään tähän vielä oman tarinani tuosta kappaleesta.

 Kun isäni lähti pilvien taakse viimeiselle matkalleen ja olisimme niin halunneet että juuri tämä hengellinen kappaleen olisi laulettu siunaustilaisuudessa.  Pastori sanoi heti ettei se käy koska se on kuulema iskelmä eikä ole virsi. Hänelle soitettiin kappaleesta  pätkä joten hän tiesi mistä oli kysymys. Hän ei varmaankaa tuntenut laulua ennestään että semmoinen käsitys minulla oli ja on edelleen. Isänikin tykkäsi kovasti tästä kappaleesta ja muutenkin Kari Tapiosta. Vaihtoehtoina olisi ollut että kyseinen laulu olisi joko kirkossa laulettu yksinlauluna tai myöhemmin muistotilaisuudessa seurakuntasalissa. 

Itsellenikin tämä on ollut aina lähellä sydäntäni oleva laulu ja yksi parhaista Kari Tapion laulamista lauluista. 
Kuten yllä olevista sanoista näkee niin laulu on todella hengellinen ja hautajaistilaisuuteen sopiva. Jokaisella tietysti on oma näkemyksensä ja niin myöskin siunaavalla papilla mutta koskaan aikaisemmin en ole kuullut että tämän hengellisen kappaleen esittämiseen olisi este. 

Olen kuullut juuri tämän kauniin kappaleen niin monta kertaa hautajaisissa ja tiedän monen papin jopa ehdottaneen tätä. Tällä kyseisellä "meidän" pastorilla oli oma vakaamuksensa ja hänen mielestään se ei vaan ollut sopiva kappale ja jos hän ei kappaletta ennestään tuntenut niinkuin viitasinkin edellä epäilykseeni niin ei voi mitään. Lisäksi hänellä oli muutenkin hyvin persoonallinen tapa ohjata tilaisuutta kuka ja miten kukakin sai sanoa siellä ja mitään puheita/monologeja ei saisi pitää, määräsi milloin tilaisuus loppuisi ja milloin meidän tulisi lähteä kotiin jne jne. Leskelläkään ei ollut asiaan mitään sanottavaa eikä meillä muilla omaisilla. Menimme sitten kotiin ja siellä lauloimme kappaleen " Olen kuullut on kaupunki tuolla." Isä pääsi kuitenki kaikesta huolimatta haudanlepoon ja pois kärsimyksistään mikä tietysti oli tärkeintä. Nyt hän saa levätä rauhassa ja elää muistoissamme.

Tottakai menettelystä olisi voinut myös jälkikäteen ystävällisesti huomauttaa mutta oli ehkä viisaampaa kuitenkin vaieta. Jälkeenpäin tätä on moni hautajaisvieras ihmetellyt ja sanonut että todellisen harvinaista toimintaa kaikkinensa. Yksi kokemus tämäkin muiden joukossa.

 Kerran olin yksissä hautajaisissa jossa tiedettiin että vainaja oli kova tanssimaan niin pappi sanoi että muistotilaisuudessa olisimme voineet laulaa tanssimusiikkia. Olen myös itsekin sen verran vanhanaikainen etten minäkään pidä sopivana tanssimusiikin esittämistä. Jokainen omainen tietää mitä haluaa ja yleensä neuvotteluvaraa on.

Tällaista kerrontaa tänään ja taas jonakin päivänä tapaamme jälleen.

-Armi-