Elämä on iloista ja suruista tehty.

Hei!

Hiljaista on täälläkin ollut ja postauksiakaan ei kauheen usein ilmaannu luettavaksenne koska näitä muitakin kiireitä on runsaasti, että pahoitteluni. Ollaan oltu reisussa yksin kaksin, kolmin ja koko perheen kera ja sitten on nämä syystyöt varsinaisten töiden lisäksi. On ollut työmatkaa ja yhdistettyä työmatkaa jne. Anoppilassakin ollaan käyty useimmin kun yleensä ja välimatkakaan ei ole haitannut kun on ollut pikkupakko mennä. No nyt mies kävi taas yksin viimeviikolla kun joutui työmatkalle sinne päin. Toi ihania talviomenia taas minun ja meidän iloksemme. Todella runsas sato tuli niistäkin vaikkakin ei ole kymmeniä omenapuita anopin puutarhassa. Luumujakin saatiin. Vaikkakin siipalla oli kiireinen paripäiväivänen ehti hän autella taas äitiään monella tapaan. 

Minäkin olen käynyt oman kuntani ulkopuolella työasioissa ja mukavasti se piristää jos reissut toisinaan ovat väsyttäviäkin "tälläiällä".Palautumiseenkin menee aikaa  enempi kun silloin "uutenaollessa" varsinkin jos noita kilometerejä enempi tulee ja tuppaahan niitä tulemaan.

Huomasin yhtenä päivänä paikkakuntalaisen kuolleen ensiksi kirkollisista ja sitten lehdestä. Poika oli lähes meidän Santerin ikäinen nuorukainen.. Tunnen hänet nuoremman sisaruksen tyttäreni kautta..suuri suru perheellä. Kylällä kukaan ei puhu tapauksesta mitään sillä siinä on niin paljon mystiikkaa että kaikki haluavat olla hiljaa asiasta. Tiedän kyllä jotakin mutta minäkin vaikenen. Tuli mieleen hyvin kaunis Kari Rydmanin laulu mikä on tehty nuoren ihmisen hautajaisiin..

Yhden siskoni tyttären koiralle tehtiiin eutanasia...olihan hänellä ikää..ja sairauksia että näin oli parempi. Me sitä useasti ehdotettiin että miten olisi mutta Jossu oli sitä mieltä että Rva Nättilä ei pahemmin valittele ja lääkitykset ovat kohdallaan. Sitten alkoi yhtä-äkkiä tila huonontua ja lääkäritäti tiesi mitä tehdään..ja tämä vanharouva pääsi  koirientaivaaseen. Olihan Rouva Nättilällä ikää pian 20 vuotta ja koiraniässä melkoinen saavutus. Lepää rauhassa ihana hännänheiluttaja..Kuva ei ole hänestä vaan ihan toisesta koirasta ja ei ole oma ottamakaan..mutta rotu on sama..

Lilatausta-väri on muuten armaan siskoni lempiväri, laitoin tähän vain astetta vaaleamman sävyn..

Sitten taas takaisin iloisiin tunnelmiin.. Vietimme siskon yllätyshäitä. Ihanat pienet idylliset häät olivat. Siskoni oli jäänyt leskeksi kymmenisen vuotta sitten ja tapasi muutama vuosi sitten sulhonsa. Kihloihin menivät jokin hetki sitten ja nyt kirkonkellot soivat. Mukavahan se on tuoretta paria muistaa ja ajattelimmekin ostaa Artica-sarjaa koska tiesin että he keräävät sitä. Syötiin ja juotiin ja mukavaa oli. He tanssivat häätanssin.."Jotain jää..ja muita lainauksia..

 Mikko Leppilampi & Nina Tapio- JOTAIN JÄÄ

Kun et vierelläin ollut, unta kenestä näin.
Suru suurempi kuin jos jokin luotain sut veisi pois.
Olis vain ellei koskaan kohdattu ois.

Kuinka ennen ees luulin jotain onnesta tietäväin.
Kuin jo koitossa elää syksyn merkit vain näin.
Tiennyt en että kuulla, ihokin kosketuksen vois.
Ja kun kaivannut kauan sua myös se ois.

Jos yhden, vain yhden, mukaan muistoista saan,
Kuinka yhtäkään yötä kanssas voin unohtaa.
Ja aamuun, kuin aamuun, unet pois häviää.
Niin myös hetkemme haihtuu, vaan jotain jää.

Tulee aika kun peittää, ruohopolkumme täällä saa.
Linnut hiuksiimme hiljaa, pesän voi rakentaa.

Ja kun tähtien takaa, kanssas kaikkeutta katselen.
On kun oisin jo kerran, kokenut sen.

Jos yhden, vain yhden, mukaan muistoista saan,
Kuinka yhtäkään yötä kanssas voin unohtaa.
Ja aamuun, kuin aamuun, unet pois häviää.
Niin myös hetkemme haihtuu, vaan jotain jää.

Suru suurempi kuin jos jokin luotain sut veisi pois.
Olis kai ellei koskaan, kohdattu ois. 

 Korttitekstinä:

Elämä käy kuin korkeammaksi,
milloin ihmisen lasta kaksi
käsi kädessä, toistansa tukien,
katseesta toinen toisensa lukien
kasvavat yhdessä, kasvavat yhteen,
leikkaavat, sitovat yhteisen lyhteen.
Leipä ei kapea, leipä ei leveä.
Osansa saaneen käydä on keveä.

Kehyksissä:

Häätortturesepti

Otetaan

1 kg uskollisuutta
1 l    rikkoutumattomia lupauksia

ja sekoitetaan ne varovasti yhteen litraan
väärentämättömiä ilonkyyneleitä.
Valmis torttu voidellaan sydämellisyydellä.
Päälle ripotellaan hyviä sanoja.
Torttu kostutetaan ikuisen uskollisuuden lupauksilla
ja lopuksi kruunataan hehkuvalla rakkaudella.

Tarjotaan suudelmien kera.

Tämmöistä ihania sanoja löytyi siskolleni ja hänen sulholleen.. 

Seuraava laulu ei taida olla alkuperäinen mutta kauniisti laulavat nämäkin..

Eiköhän tämä tässä ollut ja toivotan teille kaikille ihanaista syksyistä viikonloppua ja palaan taas ennemmin tai myöhemmin jahka kerkiän..! Voikaahan oikein hyvin ja nauttikaa syksyn väreistä:)

-Armida-

Kyllä blondikin oppii....

Hei!

Syksy saapui virallisesti kun elokuu vaihtui syyskuuhun pari viikkoa sitten. Ihania omenoita saatiin anoppilasta vaikka kuinka paljon..niinkuin jo yhdessä postauksessa kerroinkin..mutta reissutarinoita toisella kertaa..

Voi kauhistuksen kanahäkki kun huomasin eräänä päivänä että koneeltani oli hävinnyt jonnekin kuin savuna ilmaan iso liuta kuvia yms. Sinne bittitaivaaseen meni kymmeniä kuvia sukulaisista, ystävistä ja vaikka sun mistä. Arvokkaita olivat ainakin mulle ja olin saanut heiltä ne naaman tai sähköpostin kautta. Osa kyllä löytyy kopioituna muualle mutta vain murto-osa. Kyllä nyt otti ajatteluelimeen. Kaipa ne jossain aivojensopukoissani ajelehtivat mutta eihän niitä sieltä pysty tallentamaan. Tarvinee kysyä Jalmarilta neuvoa, mutta tuskimpa hänkään pystyy auttamaan, vaikka onkin tietokone-nero ellei sitten jostain koneen tiedostoista löydy. Minä en sitä tiedostoa kyllä itse ole  hukannut, en ainakaan tunnusta, mutta perin kummallista että miten voi olla semmoinen määrä hukkaantunut. 

Näin luulin, mutta iloinen yllätys kun seuraavana päivänä tajusin roskakorin sisältöä katsoa. Hupsista sieltähän ne löytyivät. Kun tämä on minun omakone ja mies huoltaa tätä niin oli tyhjentänyt yhden tiedoston kokonaan roskakoriin. Näin hän kertoi kun kysyin että kuinkahan ne sinne olivat joutuneet ja epäilin hiukan jotain tällaiseen viittavaa.  Kysyin että miksi tuollatavalla vaimoaan säikyttelee. Armas mieheni sanoi että luuli että olin tallentanut tarpeelliset tikuille tai kansioihin. Oli kuulema niin kauheesti BDF:ää sun muuta sälää seassa koko tietokone ja  oli vaan osan katsonut että mitä tallentuneet-tiedostot sisälsivät. Sanoi että tuommoinen tiedostomäärä tukkii koneen ja kannattaa jatkossa laittaa tarpeelllinen omiin kansioihin ja hommata joku semmoinen isompi juttu kun tikku, en nyt muista sen nimeä. Tulee aika usein availtua noita bdf-tiedotoja ja yllätyin itsekin että niitä oli roskakorissa niin paljon ja tarkoitus oli etten niitä pidä koneellani pitkään.  No olinhan mm. kuvia jonkin verran laittanutkin omiin kansioihin mutta projekti oli pahasti kesken, niin nämä kaikki tarpeelliset. Kiitos kuitenkin ihanan mieheni ettei ollut sentään tyhjentänyt roskakorin sisältöä. 

Nyt on jo koneellani omia kansioita ja pian ovat kaikki omilla paikoillaan. Poistelen turhat ja kurkistelen usein roskakoriin..Jee. Tarvitsee itsekin katsoa mitä kone on syönyt ;D

Lopuksi, mitä tästä blondikin oppii... että kannattaa kurkistaa roskakoriin..

-Armida-

"Kultainen noutaja", tuo uskollinen karvainen ystävä..

Karvakuonojen omistajille..
sopii myös meillekin, jotka emme enään koiraa omista. Tämä juttu sopii tietysti ihan kaikille sillä tässä löytyy sanomaa ja viisaita ajatuksia!!

(Tämä on kopioitu kaverin seinältä ja saa jakaa eteenpäin..)

Näkemys koiran tarkoituksesta;

Eläinlääkärinä toimiessani minut kutsuttiin kerran tutkimaan erästä Irlanninsusikoiraa.
Koiran omistajat, pariskunta ja heidän 6-vuotias poikansa, olivat kaikki hyvin kiintyneitä lemmikkiinsä.

Tutkittuani koiran totesin, että se oli kuolemassa syöpään. Kerroin perheelle, että en voinut tarjota tälle vanhalle ja rakastetulle koiralle mitään muuta kuin eutanasian. Koira voitaisiin saattaa viimeiselle matkalleen heillä kotona, turvallisesti, omien ihmisten ympäröimänä.

Seuraavana päivänä, kun menin nukuttamaan koiraa, tunsin tutun kuristavan tunteen kurkussani. Pikkupoika vaikutti rauhalliselta silittäessään vanhaa koiraa viimeistä kertaa. Muutamassa minuutissa koiravanhus nukahti rauhallisesti viimeiseen uneen.

Istuimme hetken yhdessä puhellen siitä surullisesta tosiasiasta, että eläimet elävät paljon lyhyemmän ajan kuin ihmiset. Silloin poika sanoi: "Minä tiedän miksi".
Yllättyneinä me kaikki jäimme kuuntelemaan.

Se, mitä hän sanoi seuraavaksi, hätkähdytti minua. En ollut koskaan kuullut yhtä lohduttavaa selitystä. Poika jatkoi: "Ihmiset syntyvät siksi, että he oppisivat, miten eletään hyvä elämä. Että rakastetaan ja ollaan kilttejä toisille. Mutta koiratpa osaavat jo tämän. Siksi niiden ei tarvitse elää niin pitkään."

Illalla laadin listan siitä, mitä ihmiset voivat oppia koiralta:
* Kun rakkaasi tulevat kotiin, mene aina iloisena tervehtimään
* Älä koskaan kieltäydy huviajelusta
* Kokemus raikkaasta ilmasta ja tuulesta kasvoillasi on silkkaa hurmiota
* Ota nokosia
* Venyttele ennen ylösnousua
* Juokse, telmi ja leiki päivittäin
* Hae huomiota ja anna ihmisten koskettaa sinua
* Vältä puremista silloin kun pelkkä murahdus riittää
* Lämpiminä päivinä pysähdy makailemaan pehmeällä nurmella
* kuumina päivinä juo runsaasti vettä ja lepäile varjoisan puun katveessa
* Kun olet onnellinen, tanssi ympäriinsä ja heiluta koko kehoasi
* Riemuitse pitkän kävelyn tuottamasta ilosta
* Ole uskollinen
* Älä koskaan teeskentele olevasi jotain muuta kuin mitä olet
* Jos jokin tarvitsemasi on haudattu syvälle, kaiva kunnes löydät sen
* Jos jollakulla on huono päivä, ole hiljaa lähellä ja nyhjäise hellävaraisesti
* NAUTI JOKAISEN PÄIVÄN JOKAISESTA HETKESTÄ!

Ihanaa aurinkoista alkavaa viikkoa kaikille Carolan Hauva ikkunassa -laulun tahdeissa :)
-Armida-

ps. Jostain syystä ei voi laittaa "vastausta" kommentin perään. Laitan sinulle tähän muutaman sanasen..- Koiran elämä on joskus helpompaa kuin ihmislapsen niillä ei ole sanoja mutta sydäntä ja tekoja löytyy <3

Omenaista pannukakkua, ole hyvä!

 Hei!

Mukavaa syksyn alkua!

Tässä olisi pannarin ohje ihan omasta päästäni ja varmaankin vastaavanlaisia ohjeita on netti väärällään mutta sinne en nyt kurkistanut. Käytiin anoppilassa ja siellä oli herkullisia omppuja puut väärällään ja tässä yksi sävellys. Todella hyvä sato oli tullut..Ihanaa oli ajella omenantuoksuisen auton kanssa kotiinpäin. Jos joskus jotain ohjetta vilkaisen vähäsen niin loput sävellän omasta päästäni ja ohjeita en paljoa kaipaa. Sama juttu on vähän  käsitöidenkin kanssa. 

Omenainen pannari Armidan tapaan:

Riko kananmunia kulhoon neljä kappaletta,

heitä sekaan semmoinen vajaa kahvikupillinen sokeria.

Vispaa hiukan että rakenne särkyy.

Lisää vehnäjauhoja sen verran että juuri ja juuri saat sekoitettua paksun tahnan sekaisin.
Lorauta punaista maitoa hiukan vajaa litra sekaan.

Älä unohda suolaa joten pistäpä taikinaan sitä semmoinen t-lusikallinen. Pistäpä turpoomaan muutamaksi tunniksi ja ei vaarallista vaikka unohdat kauemmaksikin aikaa taikinan yksikseen.

Otapa omppuporalla siemenkodat ompuista ja pesase ne, ei tarvitse jos olet omenat juuri puusta poiminut. 

Viipaloi omenat ja tee niistä kuutioita, kotimaisia omppuja ei tarvitse kuoria.
Tarvitset kuutioituja omenoita vajaa 0.5 litraa ja laita ne mikron kestävään astiaan ja laita
voita oman tunnon mukaan semmonen mukavan kokoinen palanen olisikohan 50 g tai vaikka hiukan enemmänkin.
 Lisää joukkoon desi sokeria..Pistä mikroon ja täydellä teholla viitisen minuuttia ja voit sekoittaa välillä.

Jäähdytä. Kun taikina on turvonnut niin kaada omppuseos taikinan sekaan.

Vuoraa uunipannu leivinpaperilla tai voitele se ja kaada taikina pannuun ja pistä uuniin keskitasolle. Tämä ohje on sopiva 50 cm:n leveälle uunille jos sulla on isompi uuni ja uunipannu niin tee taikina aavistuksen isompi.

Jos et ole vielä kokenut "leipuri" niin ota perusohje kirjasta missä on perusteellisempi ohje..

Lisävinkki: Voit ripotella kanelia ja vaniljasokeria jos siltä tuntuu ja siitä tulee taas  erilainen makunautinto!

Paista n. 200 asteessa kunnes paistos on kauniin vaalean ruskea. Ota pois uunista vajaan puolen tunnin päästä ja anna hetkisen jäähtyä. Leikkaa sopiviksi palasiksi ja nauti vaikka kahvin kera. Hilloa tai marjoja et kaipaa..on niin suussa sulavaa ilmankin.

Hyvää oli, maistuisi varmaan sullekin. 

Mukavaa viikonloppua kaikille Sokeripalan tahdissa ja nyt oman sokeripalan viereen unelmoimaan!

-Armida-