Elämän kevät

Hei!

Katselin pääsiäisen melkein sängystä käsin ja nyt luulisin että jo toipilaana kirjoittelen muutaman rivin teille hyvät lukijat.

 

Minuun iski semmoinen minulle aivan outosairaus pääsiäislauantai aamuna. Edellisenä päivänä elikä pitkänä perjantaina vielä reippaana ulkoillen perheen kera. Vähän grillailtiin makkaraa ja juotiin kahvia termarista ja ei mitään kummallista oloa ja saunareissukin meni niinkuin ennenkin on mennyt. Lauantaiaamuna sitten varhain aamusella kun olin astelemassa sängystä juomaan ja muutenkin oloani helpottamaan niin huomasin kauhukseni että jotain outoa kehossani oli tapahtumassa, en päässyt kunnolla liikkeelle. Kuitenkin seinistä pitäen kiinni sain molemmat asiani hoidettua ja pääsin takasin myös sänkyyn. En viitsinyt ennen kukonlaulua herätäkään ja ajattelin vain että jahka mies nousee niin keittäköön kahvit ja minä otan pienet unoset vielä kun ei ollut kiire -ei minnekään. Olin nukkunut varmaan pari tuntia kun mieheni huuteli että "emäntä tuupas jo kahveelle." Sitten en enään kyennyt nousemaan sängystä kuitenkin puheeni oli normaalia jne että ehkäpä nouhätä.  Mies toi sänkyyn kahvit ja teki voileipiä minulle. Sitten mietintämyssy päähän ja miettimään pitäisikö mennä päivystykseen vai mitä pitäisi tehdä. Koko lauantainpäivän ja sunnuntain olin perheen armoilla sillä he auttoivat minua lähes kaikessa. Olin pahoin voiva ja karuselli pyöri silmissäni useammin kuin monta kertaa. Olin elämän vuoristoradalla valtavan vauhdin kera. Enkä tykännyt ollenkaan.

Meidän Jalmari siis armas mieheni etsi netistä tietoa että mikähän minulla mahtaisi olla ja teki jonkinlaisen diagnoosinkin tosin nimeä tautiin en nyt muista mutta se on semmoinen sakkatauti mikä tulee juuri minun ikäiselleni kulkijalle. Oireet olivat täysin samat kuin minulla..ilman tukea en pystynyt liikkumaan jne (joskus pistän postauksen myös tuosta..). Siunattu netti!!! 

 Seuraavaksi mietin että uskaltaisinko seuraavaan aamuun katsoa? Vai pitäisikö lähteä tutkimuksiin. Miehen kanssa sitä pähkäiltiin ja ..Aloin kallistella päätäni ja pakotin itseni liikkumaan vaikka huimasikin.. Nyt useamman päivän jälkeen olen jopa pystynyt tekemään askareita tänään ja hiukan eilenkin ja onneksi ei vielä ole pakko töitä tehdä vaan ensi viikolla sitten entistä ehompana jos Luoja suo. Ensi viikolla lupaan mennä sitten oikeeseen lääkäriin jos tuntemukset alkavat taas ja karuselli saa vallan. Pystyssä päin kyllä se taas tästä. Elämä voittaa toivottavasti. Kyllä aamuisin kun herää saa olla onnellinen kohentuneesta olostaan oli tuo pääsiäinen sen verran karmivaa aikaa vaikkei minulla minkäänlaisia kipuja ollutkaan vaan karmea olo. Yksinkertaisesti vaan "popo" ei pitänyt, kädet toimi, suu toimi, näkö jne.  Miten tässä vanhanajan omakotitalossa missä on kolme kerrosta pystyisi trollaatorilla kulkemaan jos semmoinen pitäisi hankkia. Kaikenlaista tuli mietittyä. Oliko elämä tässä? Heräänkö vielä uuteen aamuun..tuleeko lisää kynttilöitä kakkuun edes sitä neljättä yli 5-kymmenen??

Ja tulihan niitä kynttilöitä. Nyt sitten vielä tästä päivästä. Tänään aikalailla useampi vuosikymmen sitten rääkäisten putkahdin maailmaan esikoisena ennen 6-kymmenluvun vaihtumista keväisenä päivänä jälkeen puolen päivän jota en kyllä itse muista. Tämän vuoden syntymäpäiväni muistan tulevaisuudessakin varmaankin hyvin ja ensi vuonna toivottavasti pääsiäinenkin vieteään hiukan hauskemmissa tunnelmissa. 

Pääsiäisen yömessu jäi minulta käymättä tytär kävi isänsä kanssa ja poika jäi kanssani kotiin. Oli ollut hieno messu kun kaikilla oli aito kynttilä käsissä..onnistuuhan se kivikirkossa sillä se on ainakin hiukan turvallisempaa..Puolet messusta oli pimeää ja puolet valoisaa..Ensi vuonna toivon minäkin pääsevän..

Kaikille mukavaa kevättä ja tavataan taas pysäkillä kun asiaa ilmenee..Pitäkää itsestänne ja läheisistänne hyvää huolta. -Armi-
ps. Seuraavaksi saisiko olla " Neiti Kevät"