Päivät kuin unta vaan niinhän laulussakin sanotaan.... Postaukseni sisältävät sekalaista sillisalaattia maan ja taivaan väliltä! Olkaapa kuulolla saatanpa joskus jopa yllättääkin!
Kuva: Enään on vain muisto kesästä..ja vihreistä lehdistä. Koivuvanhuskin on jo melkein alaston ja on joutunut tiputtamaan melkein kaikki lehtivaatteensa pois..nyyh..
Hei!
Tyhjä on pää ja eikä ole oikein mitään sanottavaa..mutta ajattelin kuitenkin alkaneen lokakuun kunniaksi muutaman rivin pistää tarjolle..
Kylmä jo on ja on niin ikävä suloista kesää, mutta kohta se kesä taas saapuu niin sukkelasti kuten aina. En ole ollenkaan syksy-talvi-ihminen, toki hyviä puoliakin kummastakin vuodenajasta löytyy. Pidän eniten keväästä olenhan kevään lapsi henkeen ja vereen, samaten on miehenikin. Poika tykkää kesästä ja tytär syksystä ja talvesta. Kesästä tykkäämme mieheni kanssa myös muttei kauheasta ylenpalttisesta helteestä.
Hiukan ollaan lakaistu jo pihasta syksynlehtiä pois ja viety kompostiin. Sinne meni punertavien pihlajien niinkuin muidenkin puiden lehdet. Kaikkia lehtiä ei kuitenkaan koskaan lakaista ja osa lehdistä saa jäädäkin maahan nurmikkoa parantamaan-lannoitteeksi..
Oletteko muuten katsoneet telkkarista blogistania -ohjelmaa. Ihan kiva..Tämä bloggaaminen on nykyään niin kovasti suosittua.
Ensi kuussa taas juhlitaan..ja matkataan eteläiseen Suomeen, mutta siitä sitten myöhemmin lisää..
Ensi kesänä olisi luokkakokous, ehkä siitäkin jotakin tuonnempana:)
Taidanpa höpistä vielä tänään jotain, sen jälkeen kun olen saunan lämmöstä päässyt jos ennätän...No muutaman sanasen lisää kirjoitinkin..ja nyt yläkertaan paksun untuvatäkin alle lämmittelemään ja toivotan kaikille hyvää ja levollista yötä.
See you later :).. -Amanda-
ps. Kasevan kaunis kappale Tyhjää ..vähän kun sanoja muuttelee ja laulaa että kesä mennyt on..jne..
Hiljaista
on täälläkin ollut ja postauksiakaan ei kauheen usein ilmaannu
luettavaksenne koska näitä muitakin kiireitä on runsaasti, että pahoitteluni.
Ollaan oltu reisussa yksin kaksin, kolmin ja koko perheen kera ja sitten on nämä syystyöt varsinaisten töiden lisäksi. On ollut
työmatkaa ja yhdistettyä työmatkaa jne. Anoppilassakin ollaan käyty
useimmin kun yleensä ja välimatkakaan ei ole haitannut kun on ollut
pikkupakko mennä. No nyt mies kävi taas yksin viimeviikolla kun joutui
työmatkalle sinne päin. Toi ihania talviomenia taas minun ja meidän
iloksemme. Todella runsas sato tuli niistäkin vaikkakin ei ole kymmeniä
omenapuita anopin puutarhassa. Luumujakin saatiin. Vaikkakin siipalla
oli kiireinen paripäiväivänen ehti hän autella taas äitiään monella
tapaan.
Minäkin
olen käynyt oman kuntani ulkopuolella työasioissa ja mukavasti se
piristää jos reissut toisinaan ovat väsyttäviäkin
"tälläiällä".Palautumiseenkin menee aikaa enempi kun silloin
"uutenaollessa" varsinkin jos noita kilometerejä enempi tulee ja
tuppaahan niitä tulemaan.
Huomasin
yhtenä päivänä paikkakuntalaisen kuolleen ensiksi kirkollisista ja
sitten lehdestä. Poika oli lähes meidän Santerin ikäinen nuorukainen..
Tunnen hänet nuoremman sisaruksen tyttäreni kautta..suuri suru
perheellä. Kylällä kukaan ei puhu tapauksesta mitään sillä siinä on niin
paljon mystiikkaa että kaikki haluavat olla hiljaa asiasta. Tiedän
kyllä jotakin mutta minäkin vaikenen. Tuli mieleen hyvin kaunis Kari
Rydmanin laulu mikä on tehty nuoren ihmisen hautajaisiin..
Yhden siskoni
tyttären koiralle tehtiiin eutanasia...olihan hänellä ikää..ja sairauksia että
näin oli parempi. Me sitä useasti ehdotettiin että miten olisi mutta
Jossu oli sitä mieltä että Rva Nättilä ei pahemmin valittele ja
lääkitykset ovat kohdallaan. Sitten alkoi yhtä-äkkiä tila huonontua ja
lääkäritäti tiesi mitä tehdään..ja tämä vanharouva pääsi
koirientaivaaseen. Olihan Rouva Nättilällä ikää pian 20 vuotta ja
koiraniässä melkoinen saavutus. Lepää rauhassa ihana hännänheiluttaja..Kuva ei ole hänestä vaan ihan toisesta koirasta ja ei ole oma ottamakaan..mutta rotu on sama..
Lilatausta-väri on muuten armaan siskoni lempiväri, laitoin tähän vain astetta vaaleamman sävyn..
Sitten taas takaisin iloisiin tunnelmiin..Vietimme
siskon yllätyshäitä. Ihanat pienet idylliset häät olivat. Siskoni oli
jäänyt leskeksi kymmenisen vuotta sitten ja tapasi muutama vuosi sitten
sulhonsa. Kihloihin menivät jokin hetki sitten ja nyt kirkonkellot
soivat. Mukavahan se on tuoretta paria muistaa ja ajattelimmekin ostaa
Artica-sarjaa koska tiesin että he keräävät sitä. Syötiin ja juotiin ja
mukavaa oli. He tanssivat häätanssin.."Jotain jää..ja muita lainauksia..
Mikko Leppilampi & Nina Tapio- JOTAIN JÄÄ
Kun et vierelläin ollut, unta kenestä näin. Suru suurempi kuin jos jokin luotain sut veisi pois. Olis vain ellei koskaan kohdattu ois.
Kuinka ennen ees luulin jotain onnesta tietäväin. Kuin jo koitossa elää syksyn merkit vain näin. Tiennyt en että kuulla, ihokin kosketuksen vois. Ja kun kaivannut kauan sua myös se ois.
Jos yhden, vain yhden, mukaan muistoista saan, Kuinka yhtäkään yötä kanssas voin unohtaa. Ja aamuun, kuin aamuun, unet pois häviää. Niin myös hetkemme haihtuu, vaan jotain jää.
Tulee aika kun peittää, ruohopolkumme täällä saa. Linnut hiuksiimme hiljaa, pesän voi rakentaa.
Ja kun tähtien takaa, kanssas kaikkeutta katselen. On kun oisin jo kerran, kokenut sen.
Jos yhden, vain yhden, mukaan muistoista saan, Kuinka yhtäkään yötä kanssas voin unohtaa. Ja aamuun, kuin aamuun, unet pois häviää. Niin myös hetkemme haihtuu, vaan jotain jää.
Suru suurempi kuin jos jokin luotain sut veisi pois. Olis kai ellei koskaan, kohdattu ois.
Korttitekstinä:
Elämä käy kuin korkeammaksi, milloin ihmisen lasta kaksi käsi kädessä, toistansa tukien, katseesta toinen toisensa lukien kasvavat yhdessä, kasvavat yhteen, leikkaavat, sitovat yhteisen lyhteen. Leipä ei kapea, leipä ei leveä. Osansa saaneen käydä on keveä.
Kehyksissä:
Häätortturesepti
Otetaan
1 kg uskollisuutta 1 l rikkoutumattomia lupauksia
ja sekoitetaan ne varovasti yhteen litraan väärentämättömiä ilonkyyneleitä. Valmis torttu voidellaan sydämellisyydellä. Päälle ripotellaan hyviä sanoja. Torttu kostutetaan ikuisen uskollisuuden lupauksilla ja lopuksi kruunataan hehkuvalla rakkaudella.
Tarjotaan suudelmien kera.
Tämmöistä ihania sanoja löytyi siskolleni ja hänen sulholleen..
Seuraava laulu ei taida olla alkuperäinen mutta kauniisti laulavat nämäkin..
Eiköhän tämä tässä ollut ja toivotan teille kaikille ihanaista syksyistä viikonloppua ja palaan taas ennemmin tai myöhemmin jahka kerkiän..! Voikaahan oikein hyvin ja nauttikaa syksyn väreistä:)
Syksy saapui virallisesti kun elokuu vaihtui syyskuuhun pari viikkoa sitten. Ihania omenoita saatiin anoppilasta vaikka kuinka paljon..niinkuin jo yhdessä postauksessa kerroinkin..mutta reissutarinoita toisella kertaa..
Voi kauhistuksen kanahäkki kun huomasin eräänä päivänä että koneeltani oli hävinnyt jonnekin kuin savuna ilmaan iso liuta kuvia yms. Sinne bittitaivaaseen meni kymmeniä kuvia sukulaisista, ystävistä ja vaikka sun mistä. Arvokkaita olivat ainakin mulle ja olin saanut heiltä ne naaman tai sähköpostin kautta. Osa kyllä löytyy kopioituna muualle mutta vain murto-osa. Kyllä nyt otti ajatteluelimeen. Kaipa ne jossain aivojensopukoissani ajelehtivat mutta eihän niitä sieltä pysty tallentamaan. Tarvinee kysyä Jalmarilta neuvoa, mutta tuskimpa hänkään pystyy auttamaan, vaikka onkin tietokone-nero ellei sitten jostain koneen tiedostoista löydy. Minä en sitä tiedostoa kyllä itse ole hukannut, en ainakaan tunnusta, mutta perin kummallista että miten voi olla semmoinen määrä hukkaantunut.
Näin luulin, mutta iloinen yllätys kun seuraavana päivänä tajusin roskakorin sisältöä katsoa. Hupsista sieltähän ne löytyivät. Kun tämä on minun omakone ja mies huoltaa tätä niin oli tyhjentänyt yhden tiedoston kokonaan roskakoriin. Näin hän kertoi kun kysyin että kuinkahan ne sinne olivat joutuneet ja epäilin hiukan jotain tällaiseen viittavaa. Kysyin että miksi tuollatavalla vaimoaan säikyttelee. Armas mieheni sanoi että luuli että olin tallentanut tarpeelliset tikuille tai kansioihin. Oli kuulema niin kauheesti BDF:ää sun muuta sälää seassa koko tietokone ja oli vaan osan katsonut että mitä tallentuneet-tiedostot sisälsivät. Sanoi että tuommoinen tiedostomäärä tukkii koneen ja kannattaa jatkossa laittaa tarpeelllinen omiin kansioihin ja hommata joku semmoinen isompi juttu kun tikku, en nyt muista sen nimeä. Tulee aika usein availtua noita bdf-tiedotoja ja yllätyin itsekin että niitä oli roskakorissa niin paljon ja tarkoitus oli etten niitä pidä koneellani pitkään. No olinhan mm. kuvia jonkin verran laittanutkin omiin kansioihin mutta projekti oli pahasti kesken, niin nämä kaikki tarpeelliset. Kiitos kuitenkin ihanan mieheni ettei ollut sentään tyhjentänyt roskakorin sisältöä.
Nyt on jo koneellani omia kansioita ja pian ovat kaikki omilla paikoillaan. Poistelen turhat ja kurkistelen usein roskakoriin..Jee. Tarvitsee itsekin katsoa mitä kone on syönyt ;D
Lopuksi, mitä tästä blondikin oppii... että kannattaa kurkistaa roskakoriin..
Karvakuonojen omistajille.. sopii myös meillekin, jotka emme enään koiraa omista. Tämä juttu sopii tietysti ihan kaikille sillä tässä löytyy sanomaa ja viisaita ajatuksia!!
(Tämä on kopioitu kaverin seinältä ja saa jakaa eteenpäin..)
Näkemys koiran tarkoituksesta;
Eläinlääkärinä toimiessani minut kutsuttiin kerran tutkimaan erästä Irlanninsusikoiraa. Koiran omistajat, pariskunta ja heidän 6-vuotias poikansa, olivat kaikki hyvin kiintyneitä lemmikkiinsä.
Tutkittuani koiran totesin, että se oli kuolemassa syöpään. Kerroin perheelle, että en voinut tarjota tälle vanhalle ja rakastetulle koiralle mitään muuta kuin eutanasian. Koira voitaisiin saattaa viimeiselle matkalleen heillä kotona, turvallisesti, omien ihmisten ympäröimänä.
Seuraavana päivänä, kun menin nukuttamaan koiraa, tunsin tutun kuristavan tunteen kurkussani. Pikkupoika vaikutti rauhalliselta silittäessään vanhaa koiraa viimeistä kertaa. Muutamassa minuutissa koiravanhus nukahti rauhallisesti viimeiseen uneen.
Istuimme hetken yhdessä puhellen siitä surullisesta tosiasiasta, että eläimet elävät paljon lyhyemmän ajan kuin ihmiset. Silloin poika sanoi: "Minä tiedän miksi". Yllättyneinä me kaikki jäimme kuuntelemaan.
Se, mitä hän sanoi seuraavaksi, hätkähdytti minua. En ollut koskaan kuullut yhtä lohduttavaa selitystä. Poika jatkoi: "Ihmiset syntyvät siksi, että he oppisivat, miten eletään hyvä elämä. Että rakastetaan ja ollaan kilttejä toisille. Mutta koiratpa osaavat jo tämän. Siksi niiden ei tarvitse elää niin pitkään."
Illalla laadin listan siitä, mitä ihmiset voivat oppia koiralta: * Kun rakkaasi tulevat kotiin, mene aina iloisena tervehtimään * Älä koskaan kieltäydy huviajelusta * Kokemus raikkaasta ilmasta ja tuulesta kasvoillasi on silkkaa hurmiota * Ota nokosia * Venyttele ennen ylösnousua * Juokse, telmi ja leiki päivittäin * Hae huomiota ja anna ihmisten koskettaa sinua * Vältä puremista silloin kun pelkkä murahdus riittää * Lämpiminä päivinä pysähdy makailemaan pehmeällä nurmella * kuumina päivinä juo runsaasti vettä ja lepäile varjoisan puun katveessa * Kun olet onnellinen, tanssi ympäriinsä ja heiluta koko kehoasi * Riemuitse pitkän kävelyn tuottamasta ilosta * Ole uskollinen * Älä koskaan teeskentele olevasi jotain muuta kuin mitä olet * Jos jokin tarvitsemasi on haudattu syvälle, kaiva kunnes löydät sen * Jos jollakulla on huono päivä, ole hiljaa lähellä ja nyhjäise hellävaraisesti * NAUTI JOKAISEN PÄIVÄN JOKAISESTA HETKESTÄ!
Ihanaa aurinkoista alkavaa viikkoa kaikille Carolan Hauva ikkunassa -laulun tahdeissa :) -Armida-
ps. Jostain syystä ei voi laittaa "vastausta" kommentin perään. Laitan sinulle tähän muutaman sanasen..- Koiran elämä on joskus helpompaa kuin ihmislapsen niillä ei ole sanoja mutta sydäntä ja tekoja löytyy <3
Tässä olisi pannarin ohje ihan omasta päästäni ja varmaankin vastaavanlaisia ohjeita on netti väärällään mutta sinne en nyt kurkistanut. Käytiin anoppilassa ja siellä oli herkullisia omppuja puut väärällään ja tässä yksi sävellys. Todella hyvä sato oli tullut..Ihanaa oli ajella omenantuoksuisen auton kanssa kotiinpäin. Jos joskus jotain ohjetta vilkaisen vähäsen niin loput sävellän omasta päästäni ja ohjeita en paljoa kaipaa. Sama juttu on vähän käsitöidenkin kanssa.
Omenainen pannari Armidan tapaan:
Riko kananmunia kulhoon neljä kappaletta,
heitä sekaan semmoinen vajaa kahvikupillinen sokeria.
Vispaa hiukan että rakenne särkyy.
Lisää vehnäjauhoja sen verran että juuri ja juuri saat sekoitettua paksun tahnan sekaisin. Lorauta punaista maitoa hiukan vajaa litra sekaan.
Älä unohda suolaa joten pistäpä taikinaan sitä semmoinen t-lusikallinen. Pistäpä turpoomaan muutamaksi tunniksi ja ei vaarallista vaikka unohdat kauemmaksikin aikaa taikinan yksikseen.
Otapa omppuporalla siemenkodat ompuista ja pesase ne, ei tarvitse jos olet omenat juuri puusta poiminut.
Viipaloi omenat ja tee niistä kuutioita, kotimaisia omppuja ei tarvitse kuoria. Tarvitset kuutioituja omenoita vajaa 0.5 litraa ja laita ne mikron kestävään astiaan ja laita voita oman tunnon mukaan semmonen mukavan kokoinen palanen olisikohan 50 g tai vaikka hiukan enemmänkin. Lisää joukkoon desi sokeria..Pistä mikroon ja täydellä teholla viitisen minuuttia ja voit sekoittaa välillä.
Jäähdytä. Kun taikina on turvonnut niin kaada omppuseos taikinan sekaan.
Vuoraa uunipannu leivinpaperilla tai voitele se ja kaada taikina pannuun ja pistä uuniin keskitasolle. Tämä ohje on sopiva 50 cm:n leveälle uunille jos sulla on isompi uuni ja uunipannu niin tee taikina aavistuksen isompi.
Jos et ole vielä kokenut "leipuri" niin ota perusohjekirjasta missä on perusteellisempi ohje..
Lisävinkki: Voit ripotella kanelia ja vaniljasokeria jos siltä tuntuu ja siitä tulee taas erilainen makunautinto!
Paista n. 200 asteessa kunnes paistos on kauniin vaalean ruskea. Ota pois uunista vajaan puolen tunnin päästä ja anna hetkisen jäähtyä. Leikkaa sopiviksi palasiksi ja nauti vaikka kahvin kera. Hilloa tai marjoja et kaipaa..on niin suussa sulavaa ilmankin.
Hyvää oli, maistuisi varmaan sullekin.
Mukavaa viikonloppua kaikille Sokeripalan tahdissa ja nyt oman sokeripalan viereen unelmoimaan!
Ensitöikseni kiitän uutta "jäsentä" .. te uudet olette aina tottakai tervetulleita. Ilokseni sen tänään huomasin, niin tervetuloa kovasti uusi lukija. Tiedän että blogini lukijoita on kyllä hurmykket sekä sivuillani käydään ahkeraan ja sekin tietysti on ihana asia vaikkei niitä lukijoita olekaan vielä kovinkaan montaa. Sydämellisesti kiitos ihan kaikille tänne eksyneille.
Nyt on edelleen kova kiirus etten ennätä kauheesti höpöttelee mutta jotakin kuitenkin.Täällä on ollut pari päivää todella ihastuttavan lämpöinen ja aurinkoinen ilma. Se todellakin ilahduttaa tähän aikaan vuodesta.
Päällimmäisenä oli tänään mielessä tuo Hermannikakku ja ajattelin teillekin laittaa sen tänne bloggeriin. Itselleni se tuli sähköpostiin ja kun sitä ohjeitten mukaan valmistelette niin muistakaa että se pitää olla maitoa, vesi ei käy. Yksi tuttu oli tehnyt ja ei ollut noussut. Minä käytin Hermanniin punaista maitoa. Jotkut sitä juurta pakastavatkin, mutta siihen en uskalla itse sanoa enempää kun en ole testannut..mutta luotan kyllä ohjeeseen koska se on Myllyn paras- testaama.
Voikaa hyvin ja nauttikaa auringosta jos voitte/ennätätte. -Armida-
Tämä on ohje Hermannin ystävyyskakkuun. Ohjeessa on kerrottu myös kuinka kakun "juuri" valmistetaan.
Alkuun tarvittavan Taikinan voi aloittaa 4. päivän aineilla. Tämän jälkeen noudatetaan ohjeita 1. päivästä alkaen. Kun saat Hermannin taikinajuuren ystävältäsi, aloita sen hoitaminen 1. päivän mukaan.
noin 15 viipaletta
1. päivä
Saat Hermannin. Laita se isoon astiaan huoneenlämpöön ja peitä liinalla.
2. päivä
Sekoita puuhaarukalla aamuin illoin.
3. päivä
Sekoita puuhaarukalla aamuin illoin.
4. päivä
Hermannilla on nälkä, anna sille
2,5
dl
Myllyn Paras Erikoisvehnäjauhoja
2,5
dl
sokeria
2,5
dl
maitoa
5. päivä
Sekoita puuhaarukalla aamuin illoin.
6. päivä
Sekoita puuhaarukalla aamuin illoin.
7. päivä
Hermannilla on taas nälkä, anna sille sama annos kuin 4. päivänä. Jaa taikina 4 osaan ja sinulle jää yksi osa. 3 muuta menee ystävillesi.
8. päivä
Hermanni saa nyt viimeisen kerran ruokaa:
2,5
dl
sokeria
150
g
pehmeää margariinia
3
kananmunaa
1
tl
suolaa
2
tl
leivinjauhetta
3,5
dl
Myllyn Paras Erikoisvehnäjauhoja
200
g
rusinoita tai pähkinöitä
2
tl
kanelia
Paista rengasvuoassa, 170-asteisen uunin alaosassa noin 60 minuuttia.
Hermanni on luonnollisesti kohoava taikinajuuri. Anna Hermanni 7. päivänä ystävillesi. Älä säilytä Hermannia jääkaapissa, se ei pidä siitä.
Olen laittanut osan juuresta pakastimeen ja se on lähtenyt hyvin uudestaan käymään, kun sen sulattaa.
Resepti:Arja Savela, Myllyn Paras Oy
Hauska laulu menneiltä ajoilta tämä Hermannin ja Miinan lemmentarina.
Postaus uusista hienoista koneistani ja seassa muutakin asiaa. Uusinta uutta teknologiaa ja tämän lyhyen ajan minkä olen käyttänyt niitä niin tyytyväisyyttä pursuu joka solu. Koko perheenhän ne ovat mutta minun valitsemat. Perheenäitinä ymmärrän ehkä paremmin mitä koneiden tulisi osata tehdä sillä olenhan vuosien varrella pessyt eniten pyykkiä ja miehellä kun on niinsanotusti miestenhommelit ja ei ennätä pyykkiä pestä kun omakotitalossa on niin paljon enempi ns. miesten askareita. Ollaan sovittu alusta saakka miten homma menee elikä mies imuroi pääsääntöisesti ja minä teen lähes kaiken muun siivoukseen liittyvän. Teen ruoan ja leivon jne..Mies lämmittää aina puusaunan, kantaa puut, hoitaa pankki ja paperiasiat, käy kaupassa jne. Tällä systeemillä on hyvin sujunut yhteiselo että minä olen sellainen kodin hengetär.
Vielä pitäisi koneisiin ostaa maahantuojalta väliin "levy" että koneet saisi lastattua päällekkäin..En malta odottaa.. Tuntuu että rahoilleen on saanut todella vastinetta. Toivottavasti koneet pelaa kymmenen vuotta, vanha palveli 15 ja kuivausrumpua en ole koskaan ennemmin omistanutkaan, toki kokemusta on ollut elämän varrella. Töissäkin aikoinani parissakin paikkaa olen joutunut joskus tilapäisesti kuivausrumpuakin pyörittämään.
Mustat Hooverit sopivat kuin nakutetut valkoiseen kaakeliseinän sävyyn. Vielä puuttuu sisustuselementtejä kuten seinään laitettava ja taitettava pöytä, hyllyjä ja likavaatekaappi, lavuaari on jo valmiina ennestään ja vähän muutakin. Punainen radio sopii hyvin tiilenväriseen lattialaattaan. Edelliset ovat tilan remontoineet ettei raaskita tehdä laatoille mitään vaan annetaan olla ne ennallaan kun ehjiä ja siistinoloisia ovat. Suunnittelin vaan uudelleen tilan ja silleenhän se hitaasti mutta varmasti hyvä tulee niin ja ajatellen aivan kaunis. Olen mitannut että kaikki pitäisi mahtua jopa pieni silityspiste. Tanko pitäisi laittaa hengareille ja sekä vielä mankeli ängetä sinne mutta katsotaan mahtuuko kiinni seinälle vaiko löytyykö se myös tulevaisuudessakin sieltä omalta paikaltaan minne sen olen alunperin laittanut. Toivotaan että mahtuu uuteen paikkaan, niin olisi kätevämpää. Ennen tila toimi erillisenä pienenä suihkuhuoneena mutta kun sitä niin harvoin käytettiin niin keksin että tilasta tulisi mitä mainioin kodinhoitohuone ja otattaa vaan suihkun ja suihkuverhon pois.
Tänään sain myös sähköpostiini mieluisia kuvia eräästä pikkuneidosta joka sai eilen kasteessa nimen Pihla Suvi Ilona, kertoo isotäti ylpeillen. Menossa mukana oli kummit, isovanhemmat ja sisarukset sekä muutama läheinen ystävä. Oli sen verran pienet juhlat että ihan pienesti niitä vietettiin että meitä isotätejä ja muita sukulaisia ei oltu kutsuttukaan. Olisihan matkaa Imatran suuntaan tullutkin vähän liikaa kun työt ja koulut kutsuu. Kauniit juhlat olivat järjestäneet. Pihlan mummi oli tehnyt kastemekon ja yhdessä jälleen uudelleen leivotun äidin kanssa olivat loihtineet runsaan pöydän antimet ja muutenkin tunnelma oli varmaan ihana.
Jänniä asioita on tiedossa ja ehkäpä raotan niitäkin tulevaisuudessa. Vaikkei aurinko paistakaan niin aurinkoiset terkut -Armidalta-
Kaunis pesijätär, tosin ikä tekee meille jokaiselle tepposet ja saamme niitä iäntuomia ryppyjä! Kun ei ole ryppyjen estoa niinkuin koneista löytyy ;D
